Kansanlähetyksen kolehtipyhä on helluntaina 9.6.2019. Tässä on lähetysjohtaja Mika Tuovisen ajatuksia helluntain sanomaan. Pyhä Henki ja ihmeet Lähetystyöntekijämme Aki Tuppurainen

Ajatuksia helluntain sanomaan

Kansanlähetyksen kolehtipyhä on helluntaina 9.6.2019. Tässä on lähetysjohtaja Mika Tuovisen ajatuksia helluntain sanomaan.

Pyhä Henki ja ihmeet

Lähetystyöntekijämme Aki Tuppurainen kirjoitti matkastaan Etiopian Darimuun:

”Niinpä ihmeitä tapahtui myös lauantaina. Yhden perheen kaksi sokeaa lasta oli saanut näkönsä takaisin ja yksi kuuromykkä oli saanut kuulon ja puhekyvyn.”

Tämä johti seuraavaan tapahtumaan:

”Kaikki tämä johti siihen, että sunnuntaina koko alue oli ollut täyteen ahdettu. Kesken saarnan saarnaaja oli saanut profetian, että kansanjoukossa on mies, joka on tullut sokean poikansa kanssa paikalle. Hän oli kehottanut miestä tulemaan rohkeasti eteen, koska Jumalalla on hänelle asiaa. Kansanjoukossa kävi kohahdus, kun yleisön takaosasta nousi ylös mies, jolla oli muslimien tunnusomainen hattu päässä. Hänen mukanaan oli noin kahdeksanvuotias poika, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Pappi pyysi häntä tulemaan eteen. Kun pojan puolesta rukoiltiin, hän sai näkökyvyn ja isä kaatui Hengen vaikutuksesta. Kun hän nousi pystyyn, hän tempaisi muslimilakin päästään, heitti sen menemään ja sanoi suureen ääneen: ”Tuota en enää tarvitse, olen löytänyt sen oikean Jumalan, jota haluan palvella.” Sanat eivät riitä kertomaan, millainen iloylistys oli seurakunnan joukossa syntynyt. Jumala toimii, ja täällä saan olla mukana myös minä omalta pieneltä osaltani. Ollaan keskellä Apostolien tekoja.”

Etiopian Mekane Yesus -kirkosta on kasvanut kuudessakymmenessä vuodessa maailman suurin luterilainen kirkko. Kirkon johtajat sanovat Pyhän Hengen vaikuttamien ihmeiden olevan yksi merkittävä tekijä kirkon kasvussa.

Tämä lähetystyöntekijämme kertomus kuvaa jotain tämän sunnuntain kolehtikohteesta: ”Kristillisten seurakuntien vahvistaminen islamilaisessa maailmassa.” Kyseinen Darimu on Jimman alueella, jonka Mekane Yesus -kirkko antoi Kansanlähetyksen työalueeksi 1970-luvulla.

Eri puolilta maailmaa kuulemme unista, joissa Jeesus ilmestyy henkilöille, jotka eivät vielä ole kristittyjä. Yleensä Jeesus itse ei julista evankeliumia vaan ohjaa unennäkijän kristittyjen luokse, joiden tehtävä on puhua, opettaa ja kastaa.

Ja toisaalta kotimaassammekin, jossa usko esiintyy usein hyvin arkisena. Voimme todeta, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, on ollut Pyhän Hengen pelastavan työn kohde. Ilman Pyhän Hengen työtä emme uskoisi. Vähä Katekismus kertoo:

” Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.”

Tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa evankeliumin julistamisessa, todistamisessa ja Jumalan tahdon mukaan elämisessä. Joskus Pyhän Hengen voimaa ilmenee erityisesti siellä, missä elämän monien huolien ja pettymysten keskellä usko horjahtelee ja epätoivo valtaa sydämen, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta usko ei kiinnity omiin tekoihin ja ansoihin vaan Golgatan ristiin ja Jeesukseen. Kukaan ei käänny uskomaan eikä kukaan pysy uskossa ilman Pyhän Hengen työtä.

Helluntai on kirkon ja lähetystyön lähtölaukaus!

Helluntaista alkoi kirkon ja lähetystyön aikakausi. Lähetystyön aikakausi päättyy Jeesuksen Kristuksen paluuseen. Kristuksen kirkko – pelastettujen joukko – on kirkastettuna ikuisesti Herran luona.

Pyhä Henki annetaan kirkolle ja kristityille myös lähetystehtävän toteuttamiseksi. Apostolien teoissa Henki johtaa lähetystyötä. Henki ohjasi Filippoksen Gazan tielle (Ap.t. 8),  Henki puhui Antiokian seurakunnalle, että Paavali ja Barnabas on lähetettävä lähetystyöhön (Ap.t. 13),  Henki esti Paavalia julistamasta evankeliumia Vähässä Aasiassa – siis esti julistamasta! – ja Henki antoi näyn kautta kehotuksen mennä pakanalliseen Eurooppaan (Ap.t. 16:6-10).

Pyhä Henki toteuttaa Jeesuksen antamaan lähetyskäskyä tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia (Matt. 28:18-20) ja julistaa evankeliumia kaikille (Mark. 16:15-16). Kirkon lähetystehtävä on kesken, sillä vasta kolmannes ihmisistä on kristittyjä.

Jumalan valtakunnan työ ei ole ytimeltään meidän työtämme vaan Pyhän Hengen työtä.  Emme voi uskoa Jeesukseen ilman Pyhää Henkeä. Kirkko ei olisi syntynyt ilman Pyhää Henkeä. Lähetystyö ei olisi alkanut ilman Pyhää Henkeä.

Helluntai on kirkon syntymäpäivä. Kolme tuhatta uskoi saarnan ja heidät kastettiin. Tuolloin ei ollut kirkkorakennuksia vaan kristikunta kokoontui kodeissa. Kirkko on olemukseltaan pyhien yhteisö.

Lähetystyö voi toimia myös kirkon uudistajana esimerkiksi seuraavalla viidellä tavalla.

  1. Lähetystyö auttaa kirkastamaan kristinuskon ydintä. Kun sanomaa viedään uusille alueille ja kohdataan uskontojen ja maailmankatsomusten haaste, joudumme kysymään myös itseltämme, mikä tekee kristillisestä uskosta ainutlaatuisen ja viemisen arvoisen. Vastauksen ytimessä on sanoma Jeesuksesta.
  2. Lähetystyö luo yhteyttä uskovien keskelle. Kristikunta on jakautunut; lähetykseen ja evankelioimiseen keskittyminen on ollut kristittyjen yhteyden ja ekumeenisen liikkeen vahvistaja. Kristittyjen yhteys – koinonia – on Jumala tahto ja todistus maailmalle.
  3. Lähetystyö antaa mahdollisuuden Jumalan palvelemiseen. Kristityt voivat laittaa lahjansa, varansa ja rukouksensa evankeliumin julistamisen ja rakkauden tekojen palvelukseen.
  4. Lähetystyö muistuttaa vastuustamme elämässä. Tämä aika tulee päättymään, mutta ennen sitä evankeliumi julistetaan kaikille kansoille (Matt. 24:14). Tämän ajan jälkeen vastaamme siitä, miten ja mihin olemme käyttäneet elämämme (ks. myös Matt. 25). Lähetykseen sitoutuminen on Jumala kutsu ja myös vaatimus meille.
  5. Lähetys tuo iloa kristitylle ja kristikuntaan. Välillä tuntuu, että kristikunnassa pessimismi ja apatia valtaa alaa. Raamatussa ilo on erityisesti evankeliumin julistamisen seurausta. Ehkäpä uusi sitoutuminen rukoukseen, rakastamiseen, antamiseen, evankelioimiseen, vaikuttamiseen ja toimimiseen evankeliumin puolesta tuo motivaatiota ja iloa kirkon ja kristittyjen elämään.

Pyhän Hengen tehtäviä

Uudesta testamentista löytyy monenlaisia kuvauksia Pyhän Hengen tehtävistä. Hän muun muassa:

  • täyttää uskovia (  Ef. 5:18).
  • jakaa armolahjoja (1. Kor. 12 ja 14).
  • synnyttää Hengen hedelmää (Gal. 5),.
  • paljastaa opetuslapsille totuuden Jeesuksesta (Joh. 14:26).
  • asuu uskovassa (1. Kor. 3:16).
  • on sinetti lunastuksen päivään asti. Sinetti kertoo kenelle kuulumme (Ef.1:13-14).
  • Uudestisynnyttää  (Joh. 3).
  • Kirkastaa Kristusta  (Joh. 16:12-14).
  • Liittää uskovat yhdeksi ruumiiksi – tämä on kristittyjen yhteyden perusta. meillä on sama pelastaja ja sama Isä ja sama Pyhä Henki (1. Kor. 12:13).
  • Rukoilee puolestamme (Room. 8:26).
  • Johtaa kaikkeen totuuteen ja opettaa (Joh. 14:26)
  • Muistuttaa meitä Jumalan rikkauksista (1. Kor. 2:12)
  • Antaa voiman todistamiseen ja lähetystehtävään (Ap.t. 1:8).

Pyhän Hengen tehtävät eivät ole lakanneet.   Ei ole olemassa kristillistä elämää ilman Pyhää Henkeä.

Lyhyt kirkkohistorian näkökulma Pyhän Hengen liikkeisiin

Apostolien teoissa Pyhä Henki ohjaa seurakuntaa tekoihin evankeliumin hyväksi. Apostolien teot ovat muuten kreikan kielessä vain sana “Praxeis”, teot. Tekoja tarvittiin evankeliumin eteenpäin menemiseksi.

Alkukirkossa oli Pyhää Henkeä korostavia liikkeitä. Yksi niistä oli montanolaisuus, toisen vuosisadan apokalyptinen liike, joka moitti kirkkoa velttoudesta ja ennusti tulevaa Pyhän Hengen vuodatusta. Montanolaisuus tuomittiin harhaoppisena. Viime aikoina katolisessa kirkossa on osittain arvioitu liikettä myönteisemmin.

300-luvulla syntyi  areiolaiskiista. Piispa  Areios  ja hänen kannattajansa kielsivät Hengen jumaluuden. Kiista huipentui Konstantinopolin konsiilin uskontunnustuksen muotoiluun vuonna 381.

Luterilaiset tunnustuskirjat käsittelevät Pyhää Henkeä pääasiassa pelastusoppiin liittyen. Klassiset sanat löytyvät Isosta  Katekismuksesta:

 ”Sillä emme me, et sinä enkä minä, voisi koskaan saada Kristuksesta mitään tietoa emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki sitä aarretta tarjoaisi evankeliumin saarnan välityksellä ja lahjoittaisi sitä helmaamme.”

Suomalaisista teologeista Veli-Matti Kärkkäinen on pohtinut myös Pyhän Hengen teologiaa. Hän kuvaa Kirjassaan ”Pyhä Henki. Teologisia näköaloja meillä ja muualla” Pyhän Hengen ekumeenista heräämistä kaikissa kirkkokunnissa tähän tapaan:

”Toisaalta  pneumatologinen  keskustelu voi olla merkityksellistä vain siinä määrin, kuin se ottaa ekumeenisesti huomioon kaikki Hengen kokemukseen liittyvät erilaiset ja rikkaat tulkinnat. Yksikään kirkko ei voi vaatia itselleen monopolia Henkeen, eikä yksikään traditio ole erityisen ”henkistynyt”. Monipuolinen ymmärrys hengestä voidaan saavuttaa vain, jos otamme oppia ja kuuntelemme tarkasti erilaisia, joskus jopa ristiriitaisia todistuksia Hengestä.”

Kärkkäinen kirjoittaa, että  Pyhän Hengen ilmiöt koetaan henkilökohtaisesti, mutta ne on tulkittava kristikunnan laajan kirjon mukaan.

Veli-Matti Kärkkäinen toteaa Pyhän Hengen puheen arvioimista tähän tapaan:

”Henki,  pneuma, ja  spiritualiteetti  kuuluvat yhteen jopa terminologisesi. Jo kirkon historian alkuvaiheessa  Augustinus  pohti näiden kahden välistä suhdetta huomatessaan, että pääasiallinen vaikeus Hengestä puhuttaessa on, että ”hän vetäytyy meiltä salaisuuden verhon taakse jopa Kristusta enemmän”. Augustinuksen  mukaan Hengestä puhumiseen liittyy kolme ehtoa.  Ensiksi, puhe Hengestä ei voi perustua pelkkään teoriaan, vaan sen täytyy liittyä koettuun todellisuuteen. Mutta toiseksi, pelkkä kokemus ei riitä. Sitä on testattava ja koeteltava, niin ettei ”ihmisen oma henki ota Pyhän Hengen paikkaa”. Tämä tärkeä tehtävä kuuluu teologialla sen yrittäessä selvittää tätä eroa.  Kolmanneksi, yksittäisen teologin omintakeisuus täytyy korvata saman Hengen johdattaman koko kirkon yhteisellä arvostelukyvyllä.  Augustinus kirjoittaa: ”Epäilys herää aina, kun joku puhuu omaan laskuunsa, ”omasta sisimmästään”…Henki ei puhu omissa nimissään (Joh. 16:13).” Tässä mielessä omintakeisuus ja totuus voivat helposti johtaa paradoksiin. Siksi yksittäisen ihmisen Hengen alistamista kirkon kontrollin ja koettelun alle ei voida liikaa korostaa.”

Muutamia asioita Pyhän Hengen työstä

  • Synti estää Pyhän Hengen työn omalla kohdallani ja yhteisössäni.
    Pyhä Henki toimii usein eri tavalla kuin ihmiset odottavat.
    Rakkaus on kaiken lähtökohta. Karismaattisten ilmiöiden toimiessa ensimmäisen hengen hedelmän – rakkauden – säestyksellä, emme käytä lahjaa väärin.
  • Vanhurskauttamisopin pohjalta armolahjojen käyttö pysyy  evankeliumin ja Raamatun ilmoituksen palvelijana
  • Henkilahjoja tulee tavoitella.
  • Pyhän Hengen ja armolahjojen pitäisi olla seurakunnalle iloinen asia ei ongelmien tuoja.
  • Pelastus saadaan lahjana ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”
  • Pyhä Henki saadaan lahjana ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”
  • Armolahjat saadaan lahjana ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”
  • Jeesus vertaa Pyhää Henkeä tuuleen. Tuulta on vaikea määritellä, mutta se voidaan todeta. Jeesus sanoi Nikodemokselle: ”Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” Tämä on tärkeä  lähtökohta,  kun opetamme Jumalan tuulesta ja henkäyksestä; Hengestä.
  • Meidän tulee kuulla niiden todistus, jotka sanovat, että armolahjojen käyttö on tuonut syviä haavoja sydämeen.  Moni on pettynyt kuullessaan suurta muutosta lupaavia profetioita, mutta kokevat, että mitään ei tapahtunut. Karismaattisilla lahjoilla palvelevien on oltava varovaisia, etteivät omia ajatuksiaan Jumalan nimissä.  Meidän tulee kuulla myös niiden todistus, jotka sanovat, että armolahjojen käyttö on tuonut suurta parantumista ja vapautusta sydämeen ja elämään. Moni on saanut apua tiedon ja viisauden sanoista, rohkaisua profetioista. Meidän pitää varoa, ettei tätä tukahduteta.   Nämä vastakkaiset esimerkit kertovat, että Pyhän Hengen lahjojen käytössä liikutaan herkällä alueella.
  • Jos me emme opeta Pyhästä Hengestä ja karismaattisuudesta, joku muu tekee sen meidän puolestamme.
  • Karismaattinen liike tulee kasvamaan – halusimmepa sitä tai emme. Globaalissa kristillisyydessä armolahjojen keskeisyys ja merkitys tulevat lisääntymään. Tulevaisuuden kristillisyys on karismaattista.
  • Luterilaisina kristittyinä meillä on annettavaa  karismaattiselle  liikkeelle. Emme saa sulkea ovia siltä tai eristäytyä siltä. Se tarvitsee tunnustuksellisen luterilaisuuden helmiä.

Emme pysty määrittelemään Jumalan toimintaa. Jumala on toisin itse määritellyt itseänsä antamalla meille ilmoituksen itsestään, Raamatun. Raamatun pohjalta tiedämme jotain Pyhästä Hengestä.  Mitään muuta luotettavaa lähdettä meillä ei ole. Kaikkea mitä Pyhästä Hengestä opetetaan ja  väitetään,  tulee punnita Jumalan antamien pyhien kirjoitusten valossa.