Helluntaina 9.6.2019 vietetään Kansanlähetyksen kolehtipyhää. Tässä Kansanlähetysopiston linjavastaava, teologian tohtori Vesa Ollilaisen eksegeettinen alanlyysi kolehtipyhän saarnatekstistä. Helluntaipäivän aiheena on Pyhän

Analyysi helluntain evankeliumista Joh. 14:23-29 Pyhän Hengen vuodattaminen

Helluntaina 9.6.2019 vietetään Kansanlähetyksen kolehtipyhää. Tässä Kansanlähetysopiston linjavastaava, teologian tohtori Vesa Ollilaisen eksegeettinen alanlyysi kolehtipyhän saarnatekstistä. Helluntaipäivän aiheena on Pyhän Hengen vuodattaminen.

Evankeliumi: Joh. 14:23-29

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
(23) ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. (24) Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
(25) Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. (26) Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
(27) Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (28) Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. (29) Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”

Taustana Johanneksen evankeliumi

Evankeliumiteksti (Joh. 14:23-29) on Jeesuksen jäähyväissaarnasta (Joh. 13-16), joka päättyy ylimmäispapilliseen rukoukseen (Joh. 17). Kutsun tätä kokonaisuutta Jeesuksen jäähyväispuheeksi (Joh. 13-17).

Jäähyväispuheen rakenne on poikkeuksellinen. Sitä ei saa jaettua jaksoihin, jotka seuraavat loogisesti toisiaan ja jotka käsittelevät kutakin teemaa systemaattisesti. Temaattisen jaottelun sijaan jäähyväispuhe jakautuu helpommin osiin sen perusteella, miten puhe etenee ajassa ja paikassa (ks. Joh. 13:12, 30; 14:31; 17:1; 18:1). Jäähyväispuheessa Jeesus etenee asiasta seuraavaan mutta palaa kohta takaisin lähtöpisteeseen, toistamaan itseään tai selittämään, mitä aluksi tuli vain vihjattua, liikkuu taas eteenpäin uuteen asiaan mutta pyörähtää kohta taas takaisin toistamaan itseään, täsmentämään sanomaansa tai yhdistämään aikaisempi aihe uuden kanssa. Tästä pyörivästä liikkeestä seuraa, että puheen teemat kutoutuvat toisiinsa, tukevat toisiansa, selittävät toisiaan ja edellyttävät toisiaan. Yhdestä jaksosta kulkee säikeitä eteen- ja taaksepäin.

Evankeliumiteksti pursuaa Johanneksen evankeliumin avainsanoja ja -teemoja (suluissa valikoima kohtia):

  • Pyhä Henki (7:37-39; 14:15-17; 15:26-27; 16:7-14; 20:22-23)
  • Isän ja Pojan yhteys (3:35; 7:28-29; 8:28-29, 54-58; 12:44-50; 14:5-11; 16:28; 17:1-8)
  • Maailma (1:9, 29; 3:16; 6:51; 7:7; 8:12; 12:25; 13:1; 14:17; 14:30; 15:18; 16:8, 11, 33)
  • Rauha (16:33; 20:19, 21, 26)
  • Rakastaa / rakkaus (3:16, 19; 10:17; 13:1, 35; 15:9, 13; 17:26)
  • Sana (1:1-3, 14; 2:22; 4:41; 5:24, 38; 8:31, 37, 43; 8:51; 12:48; 15:3, 20; 17:6, 14, 17, 20)
  • Usko (1:7, 12; 2:11; 3:16-18; 4:41-42, 48; 5:46; 6:35-36; 10:25-26; 14:1, 10-11; 12:37-42)

Taustana opetuslasten käsitys Messiaasta ja Jumalan valtakunnasta

Evankeliumiteksti on osa Jeesuksen ja opetuslasten välistä keskustelua. Oikeastaan evankeliumitekstin alku kuuluu ”Jeesus vastasi” (Joh. 14:23). Mihin Jeesus vastasi?

Monet juutalaiset lukivat Vanhan testamentin messiasennustuksia niin, että Messias tulee kaikkien nähden ja vastaansanomattomalla voimalla (esim. Jes. 11; Dan. 7). Hän murskaa kansansa viholliset ja perustaa näkyvän valtakunnan maan päälle. Tähän kaavaan eivät mahtuneet ennustukset Messiaan kärsimyksestä ja kuolemasta (esim. Ps. 22; Jes. 53). Pelkistetty käsitys Messiaasta pakotti Jeesuksen salaamaan identiteettinsä kansalta julkisen toimintansa loppuun asti. Jeesus joutui toistuvasti väistämään kansan odotuksia ja oikomaan vääriä käsityksiä. Vasta vangittuna hän tunnusti avoimesti identiteettinsä Messiaana ja Jumalana, minkä takia hänet tuomittiin jumalanpilkasta kuolemaan (Matt. 26:62-66).

Poliittista messiasta opetuslapsetkin toivoivat. Tämän todistaa heidän kysymyksensä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” (Ap. t. 1:6.) Jeesus ei kieltänyt opetuslasten toivetta mutta sijoitti sen toteutumisen maailmanhistorian viimeiseen hetkeen (Matt. 25).

Tällaisen odotuksen takia Jeesuksen opetukset kuulostivat usein arvoituksellisilta. Evankeliumitekstiä edeltävissä jakeissa Jeesus sanoi, että hän, Messias, menee pois ja tulee uudestaan omiensa luokse (Joh. 14:18). Miksi todellinen Messias poistuisi omiensa luota perustamatta valtakuntaansa? Jeesus sanoi, että maailma ei näe häntä mutta opetuslapset näkevät hänet (Joh. 14:19). Miten Messias ja hänen vastustamaton valtansa voivatkin jäädä maailmalle näkymättömäksi? Jeesus sanoi myös, että hän ilmaisee itsensä itseään rakastaville, eikä nähtävästi häntä vastustaville (Joh. 14:21). Siksi Juudas kysyi (jae 22): ”Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?” Evankeliumiteksti on osa Jeesuksen vastauksesta Juudaksen kysymykseen. Jeesuksen vastaus osoittaa, että Jumalan lupaukset toteutuvat, mutta eivät ihmisten odotusten mukaisesti.

Harmillisesti sunnuntain evankeliumitekstistä on jätetty pois jakeet 30 ja 31, jotka kuuluvat asiayhteyteen.

Taustana Vanhan testamentin lupaukset Pyhästä Hengestä

Jumalan lupauksiin messiaanisesta ajasta sisältyivät lupaukset Pyhästä Hengestä. Jumala antaa uuden sydämen ja uuden Hengen, minkä seurauksena Hengen saaneet seuraavat Jumalan käskyjä. Se aika tuo sovituksen ja puhtauden eli pyhyyden tai pyhittämisen (Hes. 36:24-27). Tuona uuden liiton aikakautena Jumala antaa anteeksi kansansa rikkomukset ja panee lakinsa sen sydämiin sekä on omiensa luona heidän Jumalanaan (Jer. 31:31-34). Hengellä voideltu Messias saattaa voimaan ilon ja lohdutuksen ajan (Jes. 61:1-3). Tämä Herran palvelija on Jumalan erityinen väline tuomaan rauhan ja oikeuden kansoille (Jes. 11:1-10; 42:1-9). Jumala vuodattaa Henkensä juutalaisten ja pakanoiden ylle merkkinä Herran päivästä (Joel 3:1-5).

Evankeliumitekstissä on lukuisia ilmaisuja ja sanoja, joiden taustalla kaikuvat Vanhan testamentin lupaukset Pyhästä Hengestä: Jeesuksen sanojen pitäminen, Hengen lähettäminen, Henki muistuttamassa Jeesuksen opetuksista, rakkaus, rauha ilo. Evankeliumitekstissä Jeesus julistaa, että Hengen vuodattamisen aika on tullut.

Evankeliumitekstin teemat

Jeesuksen vastaus Juudakselle sisältää toistoa:

Jeesus opettaa rakastamisesta: Pojan rakastaminen johtaa hänen sanojensa noudattamiseen (jakeet 23-24) ja iloitsemiseen siitä, että Poika palaa Isän luo (jae 28). Esikuvana on Poika, se, kuinka hän rakastaa Isää olemalla kuuliainen hänelle (jae 31).

Pyhä Henki mainitaan vain kerran (jae 26), mutta rakkaus, rauha ja ilo luonnehtivat Henkeä (vrt. VT:n lupaukset yllä) ja ovat Hengen hedelmiä (ks. Gal. 5:22-23).

Jeesuksen sanojen tärkeys: Jeesusta rakastava noudattaa hänen sanojansa (jae 23), hänen sanansa ovat Isän sanoja (jae 24). Sanoistaan Jeesus muistuttaa opetuslapsia (jakeet 28, 29) ja hänen sanansa Pyhä Henki palauttaa opetuslasten mieleen (jae 26).

Jeesus myös toistaa, kuinka tarpeelliset hänen sanansa ovat opetuslapsille, jotta he paremmin ymmärtävät sekä nykyhetken että lähitulevaisuuden tapahtumat (jakeet 25-26, 28-29 ja 30-31). Sanan varassa he selviävät hetken päästä koittavasta koettelemuksesta ja koko siitä aikakaudesta, joka on Jeesuksen lähdön ja paluun välillä.

Kolminaisuus on vahvasti läsnä läpi koko jakson: Pojan sanoja rakastava rakastaa Isää, joka tulee Pojan kanssa hänen luokseen asumaan (jae 24). Pyhä Henki puhuu opetuslapsille sen, mitä Poika on puhunut (jae 26) Isän käskystä (jae 24), Poika menee Isän luo (jae 28). Isän luota Pojan nimissä lähtee Pyhä Henki (jae 26). Pojan teot ovat Isän käskemiä tekoja (jae 31). Tässä jaksossa, kuten muuallakin Johanneksen evankeliumissa, kolminaisuuden persoonat toimivat yhdessä. Pojan ja Hengen lähettäminen ovat molemmat osa saman kolmiyhteisen Jumalan pelastavaa toimintaa.

Evankeliumitekstin selitystä ja pohdiskelua

14:23: Jeesuksen rakastamisen ja hänen sanojensa noudattamisen yhteys
Jeesus oli antanut opetuslapsille uuden käskyn: rakastakaa toisianne (13:34). Tämä rakkauden hän täsmensi rakastamiseksi samanlaisella itsensä uhraavalla rakkaudella, jolla hän rakasti opetuslapsiaan (13:1-5). Rakkaudessaan hän palveli opetuslapsia pesemällä heidän jalkansa, myös kavaltajan ja petturin. Ristin kuolema näyttää meille, millainen Jumalan sydän Luojaansa kapinoivaa maailmaa kohtaan (1:10-14; 3:16).

Jeesuksen sanoilla on luova voima (vrt. Joh. 1:1-14; 11:41-44). Sanan voimalla kaikki luotiin, sanan voimasta kuolleet heräävät ja sanan kautta syntyy usko Jeesukseen. Nyt Jeesus käsittelee hänen sanojensa vastaanottamista. Ajatus toistuu ainakin kolmesti jäähyväispuheessa (14:15, 21; 15:10). Joka rakastaa Jeesusta, ottaa vastaan hänen sanansa, varjelee niitä, uskoo niihin ja elää niiden mukaan. Rakkaus Jeesukseen ilmenee kuuliaisuutena Jeesuksen sanoille ja lopulta koko Raamatulle. Jeesuksen rakastaminen ja hänen sanojensa torjuminen on mahdoton yhdistelmä. Ilman Jeesuksen sanaa ei ole keinoa tuntea häntä eikä edellytyksiä rakastaa häntä.

Meidän on mahdotonta pitää Jeesuksen käskyt. Rehellinen sydämemme tarkastelu kymmenen käskyn tai vuorisaarnan valossa paljastaa synnin ja syntiturmeluksen todellisuuden meissä. Kuitenkin sanan torjuminen on eri asia kuin sanasta kiinni pitäminen, vaikka sen käskyjä tuleekin rikottua.

Jeesuksen sanojen rakastaminen liittää meidät kolmiyhteisen Jumalan rakkauden piiriin. Luonto ei kerro meille, millainen Jumala oikeasti on, eikä järkemme pysty päättelemään hänen luonnettaan. Raamattu paljastaa meille kolmiyhteisen Jumalan rakkauden, sen, miten Isä ja Poika ja Pyhä Henki rakastavat toisiaan. Sama erityinen ilmoitus myös sulkee meidät tuon rakkauden piiriin. Sanasta elävä elää Isän ja Pojan yhteydessä. Isä rakastaa häntä siinä missä Poikaansa. Poika rakastaa häntä kuten hän rakastaa Isäänsä. Näkyvä sana luo todellisen yhteyden näkymättömään todellisuuteen. Ehkä se ei tule näkyviin niin konkreettisesti kuin joskus toivomme. Silti olemme valtakunnan sisällä, kun otamme sanan vastaan. Missä Isä ja Poika ovat, siellä on heidän valtakuntansa.

14:24 Jeesuksen ja Isän erottamaton yhteys
Juutalaisille kuulijoille Jeesuksen opetukset olivat provosoivia. Heillä oli patriarkat, Mooseksen laki, liitto, profeetat, temppeli ja ympärileikkaus. He olivat valittu kansa, he asuivat valitussa maassa ja heidän pääkaupunkinsa oli Jumalan valitsema. Hekö eivät tuntisi Jumalaa? Tätä uskomusta vastaan Jeesus puhui toistamiseen (ks. esim. 14:5-10). Hänen sanansa torjuva torjuu myös Isän, sillä Poika puhui yksin sen, mitä Isä antoi hänelle puhuttavaksi. Isän tuntemista ei ole ilman Pojan tuntemista. Tänäänkään ei riitä, että puhutaan yleisesti vain Jumalasta tai väitetään kaikkia uskontoja yhtä kelvollisina keinoina oppia tuntemaan perimmäinen todellisuus. Jumala opitaan todellisesti tuntemaan vain ja ainoastaan Jeesuksessa.

Käänteisesti Jeesuksen opetus tarkoittaa, että missä todellisesti uskotaan Moosesta ja profeettoja, siellä väistämättä seuraa usko Jeesukseen (Joh. 5:39-40, 45-47). Kun Pyhiä kirjoituksia selitetään oikein, Isän antamat sanat johtavat lukijansa hänen Poikansa luo.

14:25 Jeesus puhui varustaakseen tulevaisuutta varten
Jeesus varusti opetuslapsia aikaan, jolloin hän ei olisi omiensa luona näkyvässä muodossa. Hän lähtee, mutta hänen sanansa jäävät opetuslasten luo. Hänen sanansa vastaanottava ottaa vastaan Pojan ja Isän. Tämä sana opastaa heitä, vaikka Jeesus ei enää olekaan heidän keskellään. Tämä sana selittää heille, miten Jeesuksen elämän tapahtumat tulisi ymmärtää. Missä on Jeesuksen sana, siellä on Jeesus itse.

14:26 Pyhä Henki palauttaa mieleen Jeesuksen opetukset
Sanansa lisäksi Jeesus antaa opetuslapsilleen Pyhän Hengen, jonka tehtävänä on puolustaa heitä (Joh. 14:16; 16:7). Pyhän Hengen erityinen tehtävä on palauttaa opetuslasten mieleen Jeesuksen teot ja opetukset. Tällä tavalla Henki kirkastaa Kristusta (16:14). Pyhä Henki onkin sanan henki, jonka ratkaiseva työväline on Raamatun sana. Ilman tätä sanaa Pyhän Hengen työ irtaantuu Isän ja Pojan työstä. Missä Jumalan sanaa opetetaan uskollisesti ja oikein, siellä myös Pyhä Henki tekee pyhittävää työtään. Pyhä Henki tahtoo saarnata Kristusta eikä itseään.

Jeesus lupasi omilleen Pyhän Hengen palauttamaan mieliin hänen opetuksensa ja johdattamaan koko totuuden tuntemiseen (Joh. 16:13). Siksi Paavali saattoi julistaa, että hänen sanojensa torjuminen merkitsi Jumalan ja Pyhän Hengen torjumista (1. Tess. 4:8). Tämä arvovalta ulottuu meillekin siinä määrin, kuin julistuksemme pitää yhtä Raamatun kanssa. Mitä nykypäivänä Hengen puheeksi sanotaankin (yleensä profetiaa tai välitöntä johdatusta), uutta erityistä ilmoitusta Pyhä Henki ei anna. Kristikunta, joka asettaa Hengen manifestaatiot tai sisäisen sanan Raamatun yläpuolelle, irtautuu Hengestä ja Kristuksesta. Aina irtaantuminen ei tapahdu sanoissa ja julkisesti, vaan hiljaisuudessa ja rakenteissa.

14:27 Jeesus antaa (todellisen) rauhan
Johanneksen evankeliumissa Jeesus järkyttyi kolmasti: Lasaruksen haudalla valmistautuessaan omaan kuolemaansa (11:33-53), opettaessaan kärsimyksestään ja kuolemastaan kirkastaakseen Isänsä (12:23-32) sekä viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa kertoessaan heille, kuka hänet kavaltaa (13:18-22). Kyseessä on voimakas ilmaisu, joka tarkoittaa sydänjuuria myöten koettua voimakasta ahdistusta. Se osoittaa, että Jeesuksen tietoisuus tehtävästään vaikutti rajusti hänen tunnemaailmaansa. Hän kantoi maailman synnit ja tyhjensi Isän vihan maljan pohjaan asti, mutta tehtävä järkytti häntä. Tällaiselta järkytykseltä Jeesus haluaa säästää opetuslapsensa. Hän tiesi, kuinka paljon hänen seuraamisensa tulisi maksamaan opetuslapsille. Siksi hän opetti lohdullisesti Isän kodista (14:1-5) ja rauhasta, jonka hän omilleen antaa.

Rooman valtakunnassa keisari ylläpiti rauhaa (Pax Romana). Monet juutalaiset unelmoivat rauhasta, jonka Messias tuo murskaamalla miehittäjäjoukot. Kuten historia osoittaa, Rooman valtakunta hajosi kaaokseen ja sotiin. Jeesus ei tuonutkaan Jerusalemiin rauhaa vaan tuhon. Nykyäänkin aikaansaamamme rauha harvoin pysyy pitkään. Jeesuksen rauha on toisenlaista kuin maailman rauha. Silti se on todellisempaa.

Yhteiskunnallinen rauhattomuus tuottaa epätoivoa, mutta suurempi epätoivo on vihollisuus Jumalan kanssa. Pelastustyöllään Jeesus hankki sovinnon meidän ja Jumalan välille. Jumalan vihollinen pääsee Jumalan lapseksi. Tämä rauha on aito, vaikka tunnemaailma sanoisi toista. Toisinaan tuo rauha myös tyynnyttää sydämen. Silloin maistamme rauhaa, jonka Jeesus lopullisesti suo omilleen, kun hän palaa rauhanruhtinaana. Meillä on jo nyt hänen rauhansa, silti se ei ole vielä keskellämme täydessä voimassaan. Odotamme täyttymystä.

14:28 Jeesuksen lähtö on ilon aihe
Jos opetuslapset tuntisivat Jeesuksen, he ymmärtäisivät, että hän on tullut Isän luota. Hänen paras paikkansa on Isän luona. Sinne hän menee valmistamaan kodin omilleen (Joh. 14:1-4). Pojan paluu Isän luo on siksi ilon aihe. Iloa tuottaa myös se, että Poika palaa Isän luo ristin kautta. Se, että Poika on Isän luona, julistaa hänen voittoaan maailmankaikkeuden tuhovoimista ja tämän maailman ruhtinaasta. Ja kolmanneksi iloa tuottaa se, että Pojan lähtiessä Henki voi tulla jokaisen Jeesuksen seuraajan luo (16:7). Hengen lähettäminen Isän luota edellytti Pojan paluuta Isän luo.

14:29 Jeesuksen sana synnyttää uskon
Opetuslasten usko oli pinnallista. He kyllä uskoivat Jeesukseen, mutta eivät niin syvällisesti kuin ylösnousemuksen jälkeen. Siksi heidän uskonsa petti, kun Jeesus vangittiin. Uskollisuudellaan uhoava Pietari päätyi kieltämään Herransa. Musertava tappion tunne valtasi opetuslapset, kun heidän mestarinsa riippui ristillä. Näytti siltä, että maailma ja sen ruhtinas vievät voiton. Jeesuksen sanat ennen vangitsemistaan oli tarkoitettu rauhoittelemaan opetuslapsia, jotta he olisivat selvinneet helpommin edessä olevista piinaavista hetkistä. Rauhaa ne eivät tuoneet Getsemaneen, mutta ylösnousemisen jälkeen usko saikin vakaan pohjan.

Uskomme lepää sen varassa, mitä Jumala on tehnyt ajassa ja paikassa. Evankeliumi perustuu tosiasioihin: Kristus kuoli syntiemme vuoksi, hänet haudattiin, hän nousi kuolleista Kirjoitusten mukaan ja näyttäytyi opetuslapsilleen (1. Kor. 15:1-11). Tällaista Kristusta Raamatun sana julistaa ja Pyhä Henki kirkastaa. Apostoli Johannes kirjoittaa evankeliuminsa lopussa: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. – – Juuri tämä opetuslapsi todistaa tästä kaikesta. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.” (Joh. 20:31; 21:24.)

Kaksi vaihtoehtoa saarnan rungoksi

Saarna 1 – Ydinajatus – Jumala on rakkaus

 

1. Muodissa olevia käsityksiä rakkaudesta

  • Sormien läpi katsomista: ”Ei se mitään!” – mutta: rakkaus ei maksa mitään?
  • Riittävää yrittämistä – mutta: ketä hukkuvaa yrittäminen tyydyttää?
  • Seksuaalista halua – mutta: eikö se ole vain itsekästä?

2. Jeesuksen opetus rakkaudesta

  • Rakkaus kohdistuu häneen – sellaisena, kuin Raamattu hänet meille ilmoittaa
  • Rakkaus kohdistuu hänen sanaansa, sillä hän on Sana
  • Rakkaus perustuu Jeesuksen opetukseen – hän yksin tietää, millainen Jumala on
  • Rakkaus perustuu Jeesuksen toimintaan – hän yksin näytti, mitä rakkaus on
  • Rakkaus lahjoitetaan meille – Isä, Poika, Pyhä Henki
  • Rakkaus sitoo meidät Jeesuksen seuraajiksi – Jumalan rakkaus herättää meidän rakkautemme, joka ilmenee meidänkin elämässämme itsensä uhraavan rakkautena.

Saarna 2  – Ydinajatus: Odota Pyhää Henkeä!

1. Tällaisia olivat opetuslapset:

  • Epätoivo: Jeesus kulkee kohti epäonnistumista ja maailma voittaa
  • Epäusko: Usko omiin luuloihin (sanoihin) pettää
  • Levottomuus ja pelko: Rooma ja juutalaiset hallitsijat heitä vahvempia
  • Rakkaudettomuus: he eivät kyenneet ja/tai halunneet noudattaa Jeesuksen sanoja
  • Ilottomuus: puutteellinen ymmärrys historian suunnasta

2. Tämän Jeesus lupasi opetuslapsilleen:

  • Pyhä Henki: Jumalan pyhyys heille
  • Rauha: toisenlainen mutta todellinen
  • Sanansa: vaikuttava, riittävä, arvovaltainen – ohjenuoraksi ja todistukseksi
  • Kolminaisuus Isä ja Poika heidän luokseen asumaan, Henki myös

3. Miten minä pääsen osalliseksi samasta?

  • Usko Jeesukseen: turvaudu siihen, mitä Raamatun sana hänestä lupaa.