Avainsana-arkisto: Esko Siljanen

Osallistuimme toukokuun lopussa Jerusalemissa pidettyyn Israelin Evankelisen Allianssin vuosikokoukseen. Kansanlähetys on ollut Israelin Evankelisen Allianssin jäsen vuodesta 2003 lähtien. Järjestön

Israelin Evankelisen Allianssin pääsihteeri Harry Tees puhui järjestön vuosikokouksessa muutoksen välttämättömyydestä. Kuva: Esko Siljanen

Harry Tees: Muuttukaa, uudistukaa mieleltänne

Osallistuimme toukokuun lopussa Jerusalemissa pidettyyn Israelin Evankelisen Allianssin vuosikokoukseen. Kansanlähetys on ollut Israelin Evankelisen Allianssin jäsen vuodesta 2003 lähtien. Järjestön pääsihteerinä on pitkään toiminut hollantilainen Harm (Harry) Tees. Hänen puheenvuoronsa oli koskettava ja suorastaan profeetallinen. Olen kääntänyt sen tähän suomeksi:

Dinosauruksista nykypäivään

Jotta voisimme nähdä selvästi eteemme, meidän ei pidä vilkuilla taaksepäin. Jotta voisimme pysyä keskittyneinä, meidän on päästävä eroon häiritsevistä asioista. Tulevaisuuden ottaminen haltuun merkitsee sitä, ettemme takerru menneeseen.

Vuosien kuluessa teknologia on kehittynyt nopeasti. Emme esimerkiksi enää käytä kasettisoittimia; niistä on tullut tarpeettomia. Samoin cd–levyt ovat jo menneisyyden jäänteitä. Perheemme antoi videolaitteen pois jo aikaisemmin, ja nyt myöskään satelliittivastaanottimia ei enää käytetä Israelissa. Stereot ja vahvistimet on poistettu kodistamme, ja nyt meillä on pieni kaiutin, joka toimii bluetoothin välityksellä – enää ei tarvita kaapeleitakaan.

Vuosien kuluessa olemme kaikki kehittäneet erilaisia työskentelytapoja. Siksi haluankin kysyä nyt: ovatko nämä työtapamme kuin dinosauruksia, jotka ovat jo kuolleet sukupuuttoon? Esimerkiksi tämän päivän nuoret käyttäytyvät aivan toisin kuin nuoret muutama vuosikymmen sitten – auttavatko meidän työtapamme ja käyttäytymisemme nuoria löytämään uskon, vai ajattelevatko he, että meistä on tullut tarpeettomia? Olisiko olemassa uusia työtapoja, joita me emme näe?

Jumalan palvelijana muutosten keskellä

Israelissa on tapahtumassa valtavia muutoksia, ja siksi meidän on hyvä tutkia vanhoja työtapojamme. Meidän tulee hylätä se, mikä ei enää toimi ja on tarpeetonta, ja pyytää Jumalaa näyttämään meille uusia toimintatapoja.

Ihmisaivot toimivat erityislaatuisella tavalla. Olemme varastoineet aivoihimme ne tavat, joita käyttäen palvelemme Jumalan valtakunnassa. Ehkäpä Herra haluaisi uudistaa ajatteluamme ja laittaa aivoihimme jotakin uutta, uusia toimintatapoja. Uudistuminen tarkoittaa sitä, että luovumme vanhasta, jotta tulisi tilaa uudelle.

Uudistuksen, jota tavoittelemme yhteiskunnassa, tulee ensin tapahtua omassa mielessämme. Meidän tulee luovuttaa itsemme ja palvelutehtävämme Jumalalle, jotta hän voi synnyttää siitä jotakin uutta. Näin voimme löytää itsemme ja palvelutehtävämme uudelleen ja uudessa muodossa.

Olemmeko valmiita muutokseen?

Se suuri muutos, joka on tulossa, ei ole vain huono asia vaan voi vaikuttaa hyvää! Jumala haluaa ravisuttaa tätä maata. Muistatko maanjäristyksen (4,3 Richterin asteikolla) viikko sitten? Jumala haluaa ravistella tätä kansaa, ja lisää maanjäristyksiä on tulossa. Perustuksia ravistellaan, ja näin Jumala sanoo, ettemme enää voi kulkea eteenpäin kuten aina ennen. Hän ei enää salli meidän jatkaa ”kuten aina ennenkin on tehty”.

Roomalaiskirjeen 12. luvun jae kaksi puhuu tästä aiheesta seuraavasti: Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Varatkaamme aikaa etsiä Jumalan tahtoa elämässämme.

Esko Siljanen

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Tuula ja Esko Siljasen työhön etiopianjuutalaisten parissa Lähi-idässä.

Voit tukea tätä työtä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin.  Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin,  tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809

Jumalan siunausta sinulle.

”Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan,

Jumalan lupaukset israelilaisille heidän tullessaan luvattuun maahan ovat kantaneet vuosituhansien ajan. Kuva Tuula Siljanen

Maa, joka tulvii maitoa ja hunajaa

”Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. ” (5. Moos. 26: 8–9) 

Jumalan lupaus israelilaisille heidän tullessaan luvattuun maahan on kantanut vuosituhansien ajan. Todisteet siitä ovat nähtävissä silmiemme edessä, kun katsomme Israelin nykytilannetta. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tilaston mukaan Israelin talous on kehittynyt viime vuosina vahvasti, vaikka vuoden 2018 talouskasvu olikin ennakoitua pienempää. Sekeli on vahva valuutta ja työttömyysprosentti on vain neljä. Julkinen talous on vahvistunut, ja valtionvelka on huomattavasti pienempi kuin OECD-maissa keskimäärin.  

Suhteellisen rauhallinen tilanne on edistänyt matkailua; Israelissa kävi vuonna 2018 ennätysmäärä turisteja, 4,4 miljoonaa. Heitä tuli paljon Hollannista, Saksasta, Espanjasta ja USA:sta. Mielenkiintoista on se, että puolalaisten turistien määrä kasvoi 90 prosenttia, tšekkituristien määrä 40 ja romanialaisten, unkarilaisten ja italialaisten turistien määrä 35 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.  

Asukasmäärä kasvaa

Israelin tilastokeskuksen mukaan Israelin väkiluku oli vuoden 2018 lopussa lähes yhdeksän miljoonaa. Asukkaista on noin 6,8 miljoonaa juutalaisia, arabeja 1,8 miljoonaa ja reilut 400 000 muihin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Israelissa juhlittiin keväällä 2018 valtion 70-vuotista itsenäisyyttä. Väkiluvun kasvu on merkittävää, kun muistetaan, että Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 maan asukasluku oli vain reilut 800 000 asukasta.

Juutalaisia on tilaston mukaan maailmassa tällä hetkellä 14,5 miljoonaa. Heistä 46 prosenttia asuu Israelissa. Israelin juutalaisväestö on jo suurempi kuin USA:n juutalaisväestö. Positiivista on myös se, että verrattuna Eurooppaan Israelin väestö on nuorempaa; 0–14 vuotiaiden osuus väestöstä on kaikkiaan 28 prosenttia. Israelissa asuu lisäksi laittomasti 250 000 siirtotyöläistä, joista pääosa on afrikkalaisia.  

Köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät

Maito ja hunaja eivät jakaudu tasaisesti. Huolestuttavaa on, että Israelissa kasvaa työssäkäyvien matalapalkkaisten ja köyhien ihmisten joukko. Köyhyysluvuissa Israel on OECD:n tilastojen kärkipäässä, ja määrää nostavat erityisesti ääriortodoksi-juutalaisten ja arabiväestön köyhyysluvut. Ilman näitä kahta ryhmää Israel sijoittuisi tilaston keskivaiheille.

Vaikka maan talous on hyvä, yhteiskunnalliset erot maassa siis kasvavat. Monet ääriortodoksijuutalaiset ja arabit työskentelevät huonosti palkatuissa tehtävissä. Kaiken lisäksi ortodoksijuutalaisista miehistä useat pelkästään opiskelevat jeshiva-kouluissa. Heistä hyvin harvoilla on korkeakoulututkinto, eivätkä heidän työelämävalmiutensa ja osaamisensa ole riittäviä tämän päivän työmarkkinoilla.

Kehitys on huolestuttavaa siinäkin mielessä, että erityisesti haredijuutalaisten osuuden Israelin väestöstä arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa ja arabiväestön osuuden pysyvän ennallaan. OECD ennakoi, että kun maallistuneiden ja maltillisten uskonnollisten juutalaisten osuus väestöstä on tällä hetkellä noin 65 prosenttia, olisi se vuonna 2065 enää 48 prosenttia. Kuitenkin nimenomaan tämän väestöryhmän vaikutus yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittämiseen ja maan talouden ja puolustuksen ylläpitämiseen on ensisijaisen tärkeä, joten yhteiskunnallisten erojen kasvu vaikuttaa näin koko yhteiskunnan toimintakykyyn.  

Koulutuksessa erot näkyvät myös selkeinä. Israel on PISA-tuloksissa alimmassa neljänneksessä Meksikon, Turkin, Kreikan ja Slovakian joukossa. Erityisesti arabiankielisten koulujen PISA-tulokset ovat alhaisia. Suosituksissa kehotetaankin Israelia panostamaan arabiankielisten koulujen kehittämiseen ja siihen, että uskonnollisissa kouluissa opetussuunnitelmaa vahvistettaisiin matematiikan ja luonnontieteiden osalta.

Israel käyttää valtion budjetista varsin pienen osan koulutukseen, ja esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa työelämäyhteydet ovat varsin heikkoja. Opettajien palkat ovat alhaiset. Varsinkin erityisopettajat nostivat 2018 esille työn vaativuuden, mitä ei heidän mielestään palkassa ole huomioitu. Monet opettajat ovatkin siirtyneet muihin tehtäviin. 

Jeesuksen uskovat juutalaiset ja arabikristityt Israelissa 

Israelin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 Israelissa oli 175 000 kristittyä eli kaksi prosenttia koko väestöstä. Tämä luku tarkoittaa arabikristittyjä, joista 77 prosenttia asuu Galileassa Pohjois-Israelissa. Kristittyjä asuu eniten Nasaretissa (22 100), Haifassa (15 800), Jerusalemissa (12 600) ja Sfar’Amissa (10 200). 

Jeesuksen uskovien juutalaisten määrää ei ole tilastoitu, mutta se on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Myös seurakuntien määrä on kasvanut eri puolilla Israelia. Arviot messiaanisten juutalaisten määrästä liikkuvat 20 000 molemmin puolin. Silti Jeesukseen uskovia juutalaisia on edelleen vain alle kolme promillea koko Israelin juutalaisesta väestöstä.  

Juutalaisille ensin 

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. ” Room. 1:16 

Olemmeko me kristityt unohtaneet Paavalin periaatteen ja hävenneet evankeliumia ja jättäneet kertomatta juutalaisille evankeliumin voimasta ja pelastuksesta Jeesuksessa, kun tänäänkin niin harvat juutalaiset tunnistavat ja tunnustavat Jeesuksen omaksi Messiaakseen? Uskommeko todella Jumalan lupausten toteutuvan Israelin kohdalla nykyäänkin?  

Näyttää siltä, että olemme hoitaneet huonosti meille annettua tehtävää. Vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä. Rukous on ensimmäinen ja tärkein asia tässä tehtävässä.  Lisäksi voimme tukea Israelin kristillistä yhteisöä ja evankeliumin asialla toimivia järjestöjä hengellisesti ja taloudellisesti. Myös oikean tiedon välittäminen Israelin tapahtumista on tärkeää, jotta juutalaisen kansan tilanteet ja haasteet ymmärretään oikein. Rukoillaan, että Israelin maa tulvisi jatkossa myös hengellisesti maitoa ja hunajaa kaikille sen asukkaille yhtä lailla. 

Teksti: Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille

Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja juutalaisia. Kuva Tuula Siljanen

Jeesuksen hauta kiinnostaa

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille suomalaisille Israelin matkalaisille. Yleensä kristityt turistiryhmät viettävät Puutarhahaudalla ehtoollista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana Puutarhahaudalla vieraili ennätysmäärä ihmisiä, yhteensä 58 000 henkilöä.

Käytännössä siellä siis käy keskimäärin kolme tuhatta vierasta jokaisena puutarhan aukiolopäivänä. Vaikka tämä merkitseekin henkilökunnalle suurta työpainetta, ovat kaikki iloisia suuresta suosiosta. Jopa Jerusalemin kaupunki on ensimmäistä kertaa huomioinut Puutarhahaudan merkityksen turistikohteena ja tarjonnut sille tukeaan.  

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan. Kuva: Pixabay.

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan, sillä Britanniassa rekisteröity voittoa tuottamaton Puutarhahaudan yhdistys hankki kyseisen maapalstan jo vuonna 1894. Yhdistykseen kuuluu kristittyjä monista eri kirkkokunnista ja kansoista. Puutarhahaudan toiminnasta vastaavat suurelta osin vapaaehtoiset, jotka tulevat eri puolilta maailmaa palvelemaan yhdessä paikallisten palestiinalaisten ja israelilaisten kanssa.  

 Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hautaamisesta sekä julistetaan riemullista ilosanomaa hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee nykyään kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja Israelin juutalaisia. Onkin tärkeää, että kristityt eri puolilla maailmaa rukoilevat Puutarhahaudan toiminnan ja työntekijöiden puolesta, jotta ylösnoussut Herra Jeesus tulisi eläväksi Vapahtajaksi kaikille siellä vieraileville ihmisille.  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus

Näkymä Kapernaumin rannasta Gennesaretinjärvelle. (Kuva: Esko Siljanen)

Jeesus kohtaa toivottoman ihmisen

Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus (2:1–12).

Raamattu ei kerro, kuinka kauan mies oli elänyt halvaantuneena, mutta hänen tilanteensa ei ollut helppo. Jeesuksen aikaisessa Israelissa ei ollut yhteiskunnan järjestämää sosiaalihuoltoa. Sairaiden, vammaisten, leskien, orpojen ja köyhien ainoan turvaverkon muodostivat hänen sukulaisensa ja ystävänsä. Jos heitä ei ollut, henkilö oli täydellisesti avuton. Ehkä paikallisen synagogan taholta saattoi joitakin avun murusia vielä odottaa. 

Tiedättekö, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän on ollut kauan aikaa sairas ja avuton? Pikkuhiljaa myös hänen henkinen identiteettinsä alkaa muuttua toisenlaiseksi. Ihmisen on pakko sopeutua tilanteeseensa, ja hän alkaa itsekin pitää itseään sairaana, heikkona ja avuttomana. Kapernaumin miehen kohdalla oli varmaan käynyt näin, etenkin, jos hän oli sairastanut jo useita vuosia. Hänen henkinen minänsä oli muuttunut halvaantuneen miehen identiteetiksi. Hän oli täysin toisten ihmisten avun varassa elävä invalidi.  

Entä millainen sitten oli miehen hengellinen tila? Jeesuksen aikana juutalaisten keskuudessa oli yleinen käsitys, jonka mukaan kaikki sairaudet ja vammat olivat synnin seurausta. Joko henkilö itse tai hänen vanhempansa tai isovanhempansa olivat tehneet syntiä, ja siitä seurasi kyseinen sairaus. Voimme siis olettaa, että halvaantuneen miehen hengellinen identiteetti oli syntisen miehen identiteetti. Lienee oikein sanoa, että mies oli fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti halvaantunut. Hän tunsi itsensä toivottomaksi tapaukseksi sekä itsensä että toisten silmissä.  

Tässä kohtaa Raamattu avaa halvaantuneen miehen pimeään elämään yhden kirkkaan valopilkun. Hän ei ollut yksin, sillä hänellä oli neljä ystävää. Ja millaisia ystäviä he olivatkaan! Mikään ei voinut estää näitä ystäviä tuomasta halvaantunutta miestä Jeesuksen eteen. Tässä näemme puhuttelevan esimerkin siitä, mitä hyvät ystävät voivat tehdä sairaan ja avuttoman ihmisen elämässä. Jos ihminen ei itse pääse seurakuntaan, voivat ystävät tuoda hänet sinne tai ainakin tuoda hänet rukouksessa Jeesuksen eteen. Olisipa meillä jokaisella tällaisia ystäviä! 

On mielenkiintoista lukea, mitä tapahtui sen jälkeen, kun ystävät laskivat halvaantuneen miehen Jeesuksen jalkojen juureen. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. (Mark. 2:5)

Halvaantuneen ystävät eivät pitäneet pitkiä todistuspuheita eivätkä esirukouksia Jeesuksen edessä. Heidän tekonsa puhuivat heidän uskostaan. Halvaantuneen miehen usko tuli esille siinä, että hän suostui tuotavaksi Jeesuksen luo. Raamattu ei kerro halvaantuneen miehenkään rukoilleen yhtään sanaa Jeesuksen edessä. Hän ei saanut kirjaimellisesti sanaa suustaan, sillä hän oli kokonaan halvaantunut. Jeesus näki heidän sanattoman uskonsa ja vastasi siihen välittömästi.  

Kun Jeesus kohtasi halvaantuneen miehen kasvokkain, hän hoiti ensin terveeksi hänen hengellisen halvauksensa. ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Vasta tämän jälkeen Jeesus huomioi hänen henkisen ja fyysisen vammansa. Jeesus antoi halvaantuneelle miehelle uuden elämän ja uuden identiteetin. Halvaantuneesta miehestä tuli Jeesuksen opetuslapsi.

Mitä me voimme oppia tästä tapauksesta? Ainakin kolme asiaa: Jeesus antaa uuden elämän jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää, riippumatta siitä, parantaako hän fyysisen vammamme vai ei. Me Jeesuksen seuraajat voimme osoittaa uskomme häneen myös teoillamme, emmekä pelkästään sanoillamme. Jos rakastamme Jeesusta, voimme käyttää mielikuvitustamme löytääksemme keinoja tuoda toivottomia ihmisiä Jeesuksen luokse tai viedäksemme Jeesuksen heidän luokseen.  

Kapernaumin mies sai takaisin terveytensä ja toivonsa. Siitä huolimatta hänenkin ruumiinsa kuoli eräänä päivänä monien vuosien kuluttua. Eipä se enää häntä haitannut, sillä hänellä oli iankaikkinen elämä, jonka Jeesus oli hänelle lahjoittanut. Pääasia oli se, että tämä toivoton ihminen sai mahdollisuuden kohdata Jeesuksen henkilökohtaisesti omassa elämässään. Voin kuvitella, mitkä tuon aikaisemmin halvaantuneen mutta Jeesuksen parantaman miehen viimeiset sanat olivat: ”Kiitos Jeesus, kun annoit syntini anteeksi!”  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Teksti on osa saarnasta, joka pidettiin 2.11.2018 Itä-Jerusalemin Nazarene-kirkossa.
Kuva: Esko Siljanen

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

 

 

”Katso, hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku” (Psalmi 121:4) Israelissa vietettiin sen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlaa 19.4.2018. Katujen reunukset ja

Israelissa vietetään sen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlaa 19.4.2018. Kuva: Heidi Tohmola

Jumalan ihme – Israel itsenäisenä valtiona 70 vuotta

”Katso, hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku” (Psalmi 121:4)

Israelissa vietettiin sen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlaa 19.4.2018. Katujen reunukset ja parvekkeet oli koristeltu erikokoisilla lipuilla. Israelin pääministerin Netanyahun mukaan Israelin itsenäisyys on suuri ihme ja kansa on ikuisesti kiitollisuudenvelassa niille naisille ja miehille, jotka olivat myötävaikuttamassa Israelin valtion perustamiseen ja niille, jotka ovat antaneet henkensä Israelin itsenäisyyden jatkumisen puolesta. Hautausmailla, lehdissä ja radiossa ihmiset jakavat muistoja sodissa ja terrori-iskuissa kuolleista läheisistä.

Israelin valtio täyttää 70 vuotta 19.4.2018. Kuva: Tuula Siljanen

Jumala on siunannut Israelia monella tavalla. Se on teknologian, koulutuksen ja terveyden- ja sairaanhoidon suhteen yksi maailman kehittyneimmistä maista. Israelin talouden kasvu on ollut voimakasta. Toki talouskehityksellä on kielteisiäkin vaikutuksia,  esimerkiksi erot köyhien ja rikkaiden välillä ovat kasvaneet. Israelin sekeli on vahvistunut sekä euroon että dollariin nähden. Israel on edelläkävijä myös aurinkoenergian hyödyntäjänä.

Väkiluku kasvaa

Israelin väkiluku on koko itsenäisyyden ajan ollut kasvusuunnassa. Väkiluku oli vuonna 1948 Israelin tilastokeskuksen mukaan 806 000, ja tällä hetkellä se on 8 842 000. Israelin asukasmäärä on siis yli kymmenkertainen verrattuna itsenäisyyden alkuun.

Itsenäistymisen alkuvuosina väkiluku kasvoi jopa kahdeksan prosenttia vuodessa. Tämä johtui siitä, että useat arabimaat karkottivat juutalaiset asukkaansa Israelin itsenäistyessä. Yleensä väkiluku on kasvanut vuosittain noin kaksi prosenttia, poikkeuksena 1990-luvun alku. Silloin maahan muutti paljon venäjänjuutalaisia  Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja väkiluku kasvoi enemmän. Viime vuonna väkiluku kasvoi 1,9 prosenttia. Maassa syntyi 177 000 lasta, kuolleita oli 41 000 ja maahan muutti 28 000 uutta siirtolaista. Mielenkiintoinen tieto on myös se, että koko Israelin itsenäisyyden aikana maahan on muuttanut peräti 3,2 miljoonaa siirtolaista.

Israelilaisista 74,5 prosenttia on taustaltaan juutalaisia ja 20,9 prosenttia arabeja. Loput 4,6 prosenttia edustavat erilaisia vähemmistöjä ja uskonnottomia. Tilastokeskus arvioi väkiluvun kasvun hidastuvan, mutta väestön kuitenkin kasvavan noin 1,7 prosenttia vuodessa. Arvion mukaan vuonna 2048, jolloin Israel juhlii 100-vuotista itsenäisyyttä, maassa tulee olemaan 15,2 miljoona asukasta.

Israelin suurin yksittäinen kaupunki on Jerusalem, jonka asukasluku on 882 700. Israelilaisista 44 prosenttia asuu maan 15 suurimmassa kaupungissa, joiden kaikkien väkiluku ylittää 100 000. Suur- Tel Avivin alueella on useiden kaupunkien keskittymä.

Jumala ei ole hylännyt kansaansa

” Sillä ei Jumala armolahjojansa eikä kutsumistansa kadu.” Room. 11:29

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 11 siitä, että Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Hän kyllä sanoo, että evankeliumin kannalta he ovat vihollisia, mutta valinnan kannalta rakastettuja isien tähden. Edellisessä luvussa Paavali kirjoittaa selvääkin selvemmin, että pelastuksen suhteen ei ole erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä vaan ”jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” (Room. 10:9) Paavali kyselee vielä, kuinka he voisivat huutaa avuksensa sitä, johon eivät usko ja josta eivät ole kuulleet.

Kun perehdymme Jumalan sanaan ja annamme sen arvovallan vaikuttaa ajatuksissamme ja sydämessämme, Jumala vaikuttaa meissä oikean suhtautumisen Israeliin ja juutalaiseen kansaan. Voimme yhdessä Israelin kansan kanssa kiittää Jumalaa Israelin 70-vuotisesta itsenäisyydestä ja Jumalan varjeluksesta ja huolenpidosta. Samalla voimme rukoilla, että Israelin messiaaniset ja arabikristittyjen seurakunnat voisivat antaa rakkaudellisen todistuksen ja julistaa evankeliumia juutalaisille sekä muslimeille, ja että me ulkomaiset kristityt saisimme olla tukemassa evankeliumin työtä Israelissa.

Esko ja Tuula Siljanen

Kirjoittajat toimivat Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Muistatko, mikä asia on elämäsi aikana kaikkein voimakkaimmin koskettanut sinua? Eikö se ole ollut yksi niistä hetkistä, jolloin joku  on

Armo ja rakkaus tulevat merkitykseltään hyvin lähelle toisiaan. Näin etenkin silloin, kun rakkaudella tarkoitetaan pyyteetöntä agape-rakkautta, jollaista esimerkiksi äidin rakkaus ja Jumalan rakkaus ovat. Kuva: Siljasten albumi

Suurin niistä on rakkaus

Muistatko, mikä asia on elämäsi aikana kaikkein voimakkaimmin koskettanut sinua? Eikö se ole ollut yksi niistä hetkistä, jolloin joku  on yllättäen tehnyt sinulle suuren rakkaudenpalveluksen, jota et ole odottanut tai jota et koe itse ansainneesi?

Rakkaus koskettaa syvästi ihmissydäntä. Aina siinä ei tarvita sanojakaan. Rakkauden teko voi olla sivusta katsottuna hyvinkin pieni, mutta kun se tehdään oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja vilpittömästä sydämestä, se välittää teon kohteelle voimakkaan sanoman: Sinua rakastetaan! Sinä olet minulle tärkeä ihminen!

Armo ja rakkaus tulevat merkitykseltään hyvin lähelle toisiaan. Näin etenkin silloin, kun rakkaudella tarkoitetaan pyyteetöntä agape-rakkautta, jollaista esimerkiksi äidin rakkaus ja Jumalan rakkaus ovat. Pyyteettömästi rakastava tekee toiselle hyvää odottamatta vastapalvelusta tai edes kiitosta.

Daavid ja Mefiboset

Hyvän esimerkin pyyteettömästä rakkaudesta antoi Israelin kuningas Daavid. Hänen läheisin nuoruudenystävänsä oli Saulin poika Jonatan. Jonatan kuitenkin kaatui isänsä Saulin kanssa taistelussa filistealaisia vastaan. Kun sitten Daavidista tuli koko Israelin kuningas, hän kysyi palvelijoiltaan: ”Mahtaako Saulin suvusta olla enää jäljellä ketään, jolle voisin Jonatanin tähden osoittaa ystävyyttä?” (2. Sam. 9:1)

Löytyihän sellainen henkilö. Hän oli nimeltään Mefiboset, joka asui Ammielin pojan Makirin talossa Lo-Davarissa (2. Sam. 9:4). Mefiboset oli viisivuotiaasta asti ollut isätön sekä lisäksi molemmista jaloistaan vammainen ja ontuva (2. Sam. 4:4; 9:13).

Mefibosetin nimi viittaa häpeään. Hän asui orpona toisen talossa, ja jopa sen paikan nimi, jossa hän asui, merkitsee suomeksi ”ei mitään”. Kun tiedämme, että tuohon aikaan vammaisen ja orvon osa oli yhteiskunnassa kaikkein huonoin, ymmärrämme ehkä jotakin siitä, miltä Mefibosetin elämä hänestä itsestään näytti ja tuntui. Hän koki olevansa ”ei mitään”.

Ansaitsematon armo

Eräänä päivänä Mefibosetin luo tuli kuningas Daavidin palvelija hakemaan hänet kuninkaan palatsiin. Siellä Mefiboset sai kuulla, että kuningas antaa hänelle hänen isoisänsä Saulin kaiken maaomaisuuden ja sitä hoitamaan kuusitoista palvelijaa ja kaksikymmentä orjaa. Kaiken tämän lisäksi Mefiboset sai aina aterioida itsensä kuninkaan pöydässä. Se merkitsi, että hänet korotettiin prinssin asemaan koko valtakunnassa (2. Sam. 9:5–10).

Miltä Mefibosetista nyt mahtoi tuntua? Hän oli varmaankin hämmästyksestä ja ihastuksesta mykkä. Hän pystyi ainoastaan toteamaan kuninkaalle: ”Mikä olen minä, sinun palvelijasi, kun käännyt tällaisen koiranraadon puoleen?” (2. Sam. 9:8) Mefiboset sai tuona päivänä kokea ansaitsematonta armoa ja pyyteetöntä rakkautta. Hän ei ollut kaikkea tätä itse mitenkään ansainnut, eikä hän koskaan voinut maksaa sitä kuninkaalle takaisin. Siitä huolimatta kaikki tämä oli nyt hänen.

Evankeliumissa on kyse pyyteettömästä rakkaudesta

Juuri tällaisesta rakkaudesta evankeliumin ilosanomassa on kysymys. Jumala antaa meille kaiken lahjaksi ilman omaa ansiotamme yksin poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Emme koskaan voi maksaa tätä lahjaa edes vähäisessä määrin Jumalalle takaisin. Voimme vain joko ottaa sen vastaan tai torjua sen elämämme ulkopuolelle ja palata entiseen ”ei mitään” -kotiimme.

Koska evankeliumissa on kyse Jumalan rakkaudesta ja meihin kohdistuvasta ansaitsemattomasta armosta, meidän tulee pystyä jotenkin viestittämään siitä niille ihmisille, joille haluamme evankeliumia kertoa. Aina se ei onnistu pelkästään sanojen avulla. Ei onnistunut kuningas Daavidillekaan. Siksi hän osoitti lupauksensa ja rakkautensa Mefibosetia kohtaan käytännön teoilla. Hän teki sen, mitä lupasi. Jo samana iltana tämä vammainen mies pääsi itsensä kuningas Daavidin pöytään syömään, ja sitä jatkui hänen elämänsä loppuun asti.

Käytännön rakkaus viestii lähimmäiselle evankeliumia

Apostoli Johannesta kutsutaan rakkauden apostoliksi. Hän muistuttaa meitä kirjeessään rakkauden tärkeydestä näin: ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). Kirjeessään galatalaisille myös pakanain apostoli Paavali asettaa rakkauden ja uskon läheiseen suhteeseen toistensa kanssa: ”Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko” (Gal. 5:6; kreikaksi alla pistis di agapes energumene). Jotkut raamatunselittäjät ovat tätä jaetta tutkiessaan jopa kysyneet, asettaako Paavali tässä pelastuksen ehdoksi uskon lisäksi myös käytännössä osoitettavan rakkauden. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan Paavali pitää edelleenkin tiukasti kiinni uskon vanhurskaudesta. Uskon kautta opetuslapset ovat Kristuksessa ja ovat saaneet Pyhän Hengen, jonka hedelmää rakkaus on (Gal. 5:22).

Rakkaus ei tarkoita tässä Jumalan rakkautta, vaan Jeesuksen opetuslapsen rakkautta lähimmäiseen. Lähimmäisenrakkaus on heijastusta Jumalan rakkaudesta. Rakkaus ei ole uskon vanhurskauden ehto, vaan seuraus siitä. Oikea elävä usko on rakkautena vaikuttavaa uskoa. Roomalaiskirjeen esipuheessa Martti Luther selittää tätä asiaa seuraavasti: ”Uskossa oleva Pyhä Henki saa aikaan sen, että ihminen kenenkään pakottamatta riemullisen alttiisti tekee hyvää jokaiselle, palvelee kaikkia, kärsii mitä tahansa Jumalan mieliksi ja kunniaksi, kun kerran Jumala on ollut hänelle niin armollinen.”

Kun Jeesuksen opetuslapset osoittavat toisille ihmisille käytännön rakkautta, he samalla viestivät heille Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan. He viestivät totuutta siitä, että ansaitsematon armo on olemassa ja se on jokaisen meidän saatavissamme uskon kautta Jeesukseen.

Jokainen ihminen kaipaa toisten ihmisten rakkautta ja hyväksyntää. Hän haluaa kuulua yhteisöön, joka antaa hänen elämälleen syvällisen tarkoituksen. Tästä syystä rakkauden osoittaminen käytännössä on voimakas väline kutsuessamme toisia ihmisiä Jeesuksen opetuslasten yhteyteen.

Mistä voima osoittaa rakkautta?

Vastauksen tähän kysymykseen antaa rakkauden apostoli Johannes: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19) Mefibosetin oli helppo rakastaa kuningas Daavidia, sillä hän oli ensin saanut kokea Daavidin rakkautta häntä itseään kohtaan. Samoin Daavidin oli helppo osoittaa ystävällisyyttä ja käytännön rakkautta tuota rampaa miestä kohtaan, sillä Jumala oli auttanut hänet kuninkaaksi ja osoittanut niin paljon hyvyyttä häntä kohtaan.

Rakastetun on helppo rakastaa. Kun oma rakkauden pankkimme on täynnä, siitä on varaa jakaa myös toisille, rakkaudesta osattomille lähimmäisille. Käytännön rakkautta osoittamalla Jeesuksen opetuslapset antavat voimallisen todistuksen Herrastaan, joka on rakastanut meitä kaikkia ristinpuulle asti. Jeesuksen ristissä me näemme todellisen rakkauden, Jumalan pyyteettömän rakkauden meitä kaikkia kohtaan.

Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Lahjoita tähän työhön: