Avainsana-arkisto: Etiopia

Lähetystyöntekijä, lastenlääkäri Maria Karjalainen kirjoittaa: ”Kun saavuin  sunnuntaina pääkapupungista Soddon sairaalalle, sinne oli juuri otettu potilaaksi viiden päivän ikäinen vauva, jolle oli aloitettu valohoito

Kuva: Philippe Gueissaz

Yöllinen ihme Etiopiassa

Lähetystyöntekijä, lastenlääkäri Maria Karjalainen kirjoittaa: ”Kun saavuin  sunnuntaina pääkapupungista Soddon sairaalalle, sinne oli juuri otettu potilaaksi viiden päivän ikäinen vauva, jolle oli aloitettu valohoito
keltaisuuden vuoksi. 

Kuva: Maria Karjalainen

Maaseutusairaalassa ei sunnuntaisin ole saatavissa keltaisuudesta kertovaa bilirubiinikoetta. Niinpä vasta seuraavana päivänä näin vauvan ja bilirubiinituloksen, joka oli äärimmäisen korkea, 830. Normaalisti jo puolet tuosta arvosta olisi hyvin huolestuttava.

Ainoa vaihtoehto vauvan hoitamiseksi oli siten vaihtaa tämän veri. Toisin kuin Suomessa, Etiopiassa moni ei luovuta verta, ja varsinkin maaseudulla luovutettua verta on yleensä vaikeaa saada. Lopulta samana iltana löytyi kuitenkin puolet tarvitsemastamme verimäärästä.

Toimenpidettä suunniteltaessa huomasimme vauvan navan olevan erittäin tulehtunut, joten verta ei voitu vaihtaa tavalliseen tapaan napasuonten kautta. Rukoilimme yhdessä, ja ihmeellisesti vaillinaisilla välineillä ikään kuin sokkona onnistui saada vauvan käsiin kanyylit, joiden kautta saimme toimenpiteen yön mittaan tehtyä.

Keskellä yötä siis teimme muutaman tunnin kestävän verenvaihdon riittämättömällä määrällä verta. Sokkona laittamani valtimokanyyli toimi paremmin kuin koskaan, ja niinpä jatkuvasti toimenpiteen aikana kiitimme Jumalaa siitä, miten ihmeellisen hyvin suoritus onnistui! Samalla osaston työntekijät olivat innoissaan voidessaan oppia, kuinka tuo elintärkeä toimenpide tehdään.

Sairaalahoitoon tullessa vauvalla oli jo aivojen vaurioitumisesta kertovia merkkejä. Kuitenkin jo  verenvaihtoa seuraavana päivänä kuuntelimme ihmetellen, kuinka koko tehohoitohuone raikui, kun vauva imi innokkaasti tuttia. Pian hän alkoi käyttäytyä kuin terve vauva, vaikka noin korkeasta bilirubinista johtuvat aivovauriot ovat käytännössä palautumattomia.

Niinpä saimme moneen kertaan todistaa lapsen isälle ja huivipäiselle äidille, kuinka Jumala todella kuuli rukoukset ja toimenpide onnistui paremmin kuin voi odottaa, vaikkei  edes tarpeeksi verta ollut saatavissa. Moneen kertaan vanhempien luvalla rukoilimme yhdessä vauvan ympärillä, että hän todella toipuisi täydellisesti, ja saimme kertoa, kuinka kiitos ja kunnia tästä ihmeellisestä toipumisesta kuuluu Jumalalle.

Seuraavalla viikolla vauva voitiin kotiuttaa hyvävointisena, vaikka sairaalassa aiemmin  vastaavassa tilanteessa olleet potilaat olivat kuolleet.”

Teksti ja vauvakuva: Maria Karjalainen

Tule mukaan!

Syksystä 2018 alkaen Maria on toiminut omassa ammatissaan lastenlääkärinä lähetyssairaalassa vastasyntyneiden osastolla potilaita hoitaen ja paikallisia työntekijöitä opettaen.

  • Tutustu Mariaan ja lue lisää hänen työstään lähetyssairaalassa Etiopiassa tästä.
  • Rukoile Marian työn puolesta lähetyssairaalassa Etiopiassa.
  • Lahjoita Marian työhön joko kertalahjoituksella tai ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin.  Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin,  tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 21283

Kansanlähetys aloitti kummilapsityön lounaisessa Etiopiassa Jimman alueella vuonna 2007. Kummilapsiprojekti käynnistettiin alkuun Bongassa ja Agarossa ottaen ohjelmaan mukaan 150 kummilasta.

Kummilapsityön vastuunkantajia: Kero Haile (vas.) Tania Lehtinen ja Daniel Haile.

Terveiset kummilapsiprojektista

Kansanlähetys aloitti kummilapsityön lounaisessa Etiopiassa Jimman alueella vuonna 2007. Kummilapsiprojekti käynnistettiin alkuun Bongassa ja Agarossa ottaen ohjelmaan mukaan 150 kummilasta. Sokorun ja Limun tultua myöhemmin mukaan toimii kummilapsiohjelma tänä päivänä neljällä paikkakunnalla, ja kummilasten määrä on nykyisin 440.

Projektin tarkoituksena on auttaa köyhiä lapsia saamaan paremmat elämän edellytykset. Apu kohdistuu koulukäyntiin, terveyteen ja ruokavalioon. Kummilapset saavat myös opetusta elämän taidoista, kuten esimerkiksi päätösten tekemisestä.

Apu on elintärkeää näille lapsille. Olemme saaneet kuulla monia onnellisia tarinoita siitä, miten lasten elämä on muuttunut merkittävällä tavalla projektin kautta. Tässä yksi niistä:

Derartu Deresa, kummilapsi Agarossa

”Ennen kuin pääsin projektiin mukaan monta vuotta sitten, elämäni oli monella tapaa vaikeaa. Äitini on kotiäiti, eikä isälläni ole vakituista työpaikkaa. Joka aamu hän lähtee kotoa aikaisin ja menee etsimään työtä. Jos onnistaa, hän saa päivän tai muutaman päivän työn, mutta jos käy huonosti, hän jää ilman tuloja.

Vanhemmillani ei koskaan ole ollut paljon rahaa. Sen vuoksi koulunkäynti oli vaikeaa. Kouluun ei voi mennä ilman koulupukua, kynää tai vihkoa. Kun olin kipeä, jäin vain kotiin, koska meillä ei ollut rahaa mennä lääkäriin.

Kun pääsin projektiin, minun ei tarvinnut enää murehtia koulutarvikkeista. Sain kaikki, mitä tarvitsin. Jos sairastuin, menimme terveyskeskukseen ja sain lääkkeet projektin kautta. Myös terveyssiteet ja saippuan sain projektilta. Tämän lisäksi sain myös tukiopetusta ja hyviä neuvoja projektin työntekijöiltä, ja minusta tuli hyvä oppilas. Tänä syksynä aloitan opiskelut yliopistossa. Olen tehnyt kaikkeni, mutta todennäköisesti en olisi nyt tässä ilman projektin tukea.”

Paikalliset työntekijät ovat omistautuneet auttamaan

Kummilapsityö ei toimisi ilman paikallisten projektityöntekijöiden suurta työnpanosta ja omistautumista. Jokaisella paikkakunnalla on kaksi työntekijää: projektipäällikkö ja sosiaalityöntekijä.

Heidän työnkuvansa ovat hyvin laajat. He tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa ja ovat mukana kummilasten valintaprosessissa. He ovat yhteyshenkilöinä lasten vanhemmille. He ohjaavat lapsia ja antavat näille neuvoja erilaisissa tilanteissa. He ovat myöskin tukihenkilöinä, jos perheissä ilmaantuu ongelmia. He ostavat kaikki lapsille jaettavat tarvikkeet. He järjestävät tukiopetusta ja muita kerhoja sekä hoitavat monia muita käytännön asioita ja paperitöitä. Tärkeintä on se, kuinka kaikessa mitä he tekevät, he osoittavat Jumalan rakkautta lapsille ja heidän läheisilleen.

Myös jokaisella työntekijällä on oma mielenkiintoinen taustansa ja tarinansa. Tässä muutama:

Naol Elias, Sokorun kummilapsiprojektin päällikkö

”Olen syntynyt vuonna 1986 Mettussa, Etiopiassa, ortodoksitaustaisessa perheessä. Olen vanhin neljästä lapsesta. Kun olin viiden tai kuuden vuoden ikäinen, ystäväni kutsui minut pyhäkouluun. Niin lähdimme sinne veljeni kanssa, ja jo muutama kuukautta myöhemmin annoimme molemmat elämämme Jeesukselle. Tämän seurauksena meidän koko perheemme tuli uskoon.

Opiskelin hallintoa Jimman yliopistossa, ja valmistumiseni jälkeen työskentelin kaksi vuotta valtion koulussa. Vuonna 2010 aloitin kummilapsiprojektin sosiaalityöntekijänä, ja projektipäällikön tehtävään siirryin huhtikuussa 2012.

Olen nähnyt todella paljon muutoksia kummilasten elämässä kaikkien näiden vuosien aikana. Lasten terveys on parantunut. Koska lapset saavat kummien tuen avulla kaiken koulunkäyntiin tarvittavan, kuten koulupuvun, vihot ja kynät, heillä on mahdollisuus käydä koulua ilman suurta toimeentulopainetta. Tämä näkyy myös koulunkäynnin tuloksissa.

Haasteita tässä työssä on paljon. Lapset kasvavat, ja iän mukana myös heidän tarpeensa muuttuvat. Nyt monet kummilapsista ovat teini-ikäisiä, ja siksi on ilmaantunut myös uusia haasteita, kuten khat-huumeen käyttöä tai motivaation puutetta koulunkäynnin suhteen.

Vaikeuksista huolimatta pidän työstäni. Työ lasten parissa on palkitsevaa. Ennen kaikkea olen iloinen siitä, että saan olla kristillisessä järjestössä työssä ja että saan työni kautta palvella Jumalaa ja seurakuntaa.

Terveiseni kummilapsityön tukijoille: Te mahdollistatte ison muutoksen lasten elämässä. Tuen kautta lapsilla on toiveikas tulevaisuus. Kiitos! Jumala siunatkoon teitä! ”

Bezuayehu Lakew, Agaron kummilapsiprojektin päällikkö

Agaron kummilapsiprojektin päällikkö Bezuayehu Lakew.

”Olen syntynyt 45 vuotta sitten Chochessa, Etiopiassa, ortodoksitaustaisessa perheessä. Meitä oli kuusi lasta, viisi tyttöä ja yksi poika. Olin 20-vuotias, kun veljeni tuli kerran kotiin ja sanoi, että oli tullut uskoon. Minä en silloin itse uskonut mihinkään ja ajattelin, että minäpäs näytän hänelle, ettei tässä ole mitään järkeä.

Aloin lukea Raamattua ajatuksella, että haastan veljeni uskon, mutta Jumalan sana kosketti ja tulinkin itse uskoon. Lopulta koko perheemme tuli uskoon.

Olen opiskellut englantia Jimman yliopistossa ja työskennellyt opettajana 25 vuotta. Kaksi vuotta sitten mieheni kuoli syöpään, ja vaihdoin työpaikkaa. Olen nyt kummilapsityön projektipäällikkö Agarossa.

Opettajan näkökulmasta projektilla on paljon hyviä elementtejä. Se, että lapset saavat kaikki tarvittavat koulumateriaalit, on tosi iso asia. Antamamme tutor-ohjaus on myös tarpeellista. Meillä se tapahtuu niin, että lapset ovat pienessä 15–20 lapsen ryhmässä, ja opettaja auttaa niissä asioissa, missä on tarvetta. Etiopiassa yhdessä luokassa on 80–100 lasta. Opettaja ei siksi pysty auttamaan ketään henkilökohtaisesti. Niinpä oppilas vain pärjää tai sitten ei.

Yksi haaste on juuri oppilaiden opiskeluinnostuksen puute. Projektissa yritämme keskustella asiasta lasten ja myös vanhempien kanssa. Tänä päivänä Etiopiassa on vaikeaa saada työtä, jos ei ole minkäänlaista koulutodistusta.

Tykkään työstäni paljon. On ilo olla lasten kanssa ja toimia välineenä Jumalan kädessä. Kun näen jonkun lapsen, jolla ei olisi ollut ilman projektia mitään mahdollisuutta menestyä koulussa, se tekee minut onnelliseksi.

Terveiseni kummilapsityön tukijoille: Tämä projekti on hieno tapa osoittaa Jumalan rakkautta näille lapsille. Kiitos. Jumalan siunausta.”

Daniel Haile, Bongan kummilapsiprojektin päällikkö

Bongan kummilapsiprojektin päällikkö Daniel Haile.

”Olen syntynyt Etiopiassa Chena-nimisellä pienellä paikkakunnalla vuonna 1988. Olen nuorin kuudesta lapsesta. Isäni kuoli, kun olin kolme. Olimme tosi köyhiä. Aloitin koulun yhdeksänvuotiaana. Minä ja sisarukseni yritimme löytää kaikenlaisia keinoja saada pieniä tuloja, joilla maksettiin kynät, vihot ja muut koulutarvikkeet. Ostimme esimerkiksi halvalla kananmunia tai sokeriruokoa maalta ja möimme niitä ennen kouluun lähtöä.

Meidän perheemme oli ortodokseja, mutta emme koskaan käyneet kirkossa. Tulin uskoon setäni kautta. Hänellä ei ollut mitään koulutusta, mutta hän saarnasi evankeliumia ja se kosketti meidän koko perhettämme. Setääni vainottiin kristillisen uskon takia kommunistisen vallankumoushallinnon aikana.

Lukion jälkeen opiskelin englantia ja kirjallisuutta Addis Abeban yliopistossa. Sain stipendin EVASU:lta, Etiopian evankeliselta opiskelijaliitolta. Valmistuttuani menin töihin valtion virastoon kahdeksi vuodeksi ja työskentelin HIV/AIDSin ja tasa-arvon parissa, virkanimikkeenä gender mainstreaming unit officer. Sen jälkeen olen työskennellyt Bongan kummilapsiprojektin päällikkönä.

Tykkään työstäni paljon. Yksi syy on varmasti se, että olin itse vaikeassa tilanteessa lapsena.  Jos kylässämme olisi ollut samanlainen projekti lapsuudessani, siitä olisi ollut paljon apua meille. On kiva olla mukana auttamassa lapsia, joiden olosuhteet ovat samat kuin minulla oli. Se, että lasten tulevaisuus on parempi työni kautta, tekee minut onnelliseksi. On hienoa seurata muutoksia lasten elämässä.

Haasteena on, että meitä työntekijöitä on vain kaksi ja vastuullamme on 110 lasta. Usein tuntuu, että aika ei riitä.

Terveiseni kummilapsityön tukijoille: Kiitos uskollisuudestanne. Projekti on antoisa ja on saanut hyvää palautetta apua saaneilta ja viranomaisilta. Jatkakaa hyvää työtänne. Rukoilemme myös teidän puolestanne.”

Kumneger Geremew, Limun kummilapsiprojektin päällikkö

Limun projektipäällikkö Kumneger ja hänen vaimonsa.

”Olen syntynyt Jimmassa heinäkuussa 1989, mutta asuin lapsena Chochessa 47 kilometrin päässä Jimmasta, missä vanhempani työskentelivät opettajina. Kävin sitten lukiota Jimmassa, ja sen jälkeen pääsin Jimman yliopistoon iltaopintoihin. Opiskelin sosiologiaa ja sosiaalityötä. Kävin työssä samanaikaisesti. Valmistumiseni jälkeen menin töihin kahdeksi vuodeksi valtion virastoon kehitysyhteistyötehtäviin, ja marraskuussa 2014 minusta tuli Limun kummilapsityön projektipäällikkö.

Vanhempani tulivat uskoon vuosi ennen syntymääni, eli olen kasvanut luterilaisessa perheessä. Minulla on kaksi siskoa ja yksi veli, jotka kaikki ovat uskossa.

Lapsuudestani lähtien olen haaveillut työn tekemisestä erityisesti vähäosaisten auttamiseksi. Kummilapsiprojektissa unelmani on toteutunut. Työni on palkitseva ja saan siitä paljon iloa ja motivaatiota, vaikka haasteitakin on. Köyhyys maassamme on suurta ja siihen liittyviä ongelmia on paljon. Niinpä joskus tuntuu, että projektin resurssit ovat kovin pienet verrattuna tarpeisiin. Mutta meidän pitää jatkaa työtä ylä- ja alamäistä huolimatta, niin että muutos tapahtuu pikku hiljaa.

Terveiseni kummilapsityön tukijoille: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Matt. 5:16.
”Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä.” Hepr. 6:10.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha olkoon teidän kanssanne.”

Tania Lehtinen
kirjoittaja toimii lähetystyössä Etiopiassa

Tule mukaan!

  • Liity Lehtisten lähettäjätiimiin ja tilaa heidän uutiskirjeensä tästä.
  • Kirjeistä voit lukea viimeisimmät rukousaiheet ja rukoilla työn puolesta.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys). Viitenumerolla 70894 tuki ohjataan kummilapsityölle. Mikäli haluat tukea Tania ja Mika Lehtisen työtä, käytä viitettä 22059.

Nemadong, Somba-Siawari, Papua-Uusi-Guinea: ”Saan usein kuulla kyliemme vanhusten toivovan, että he ehtisivät nähdä kokonaisen Raamatun omalla äidinkielellään ennen kuolemaansa. En

Nemadong on mukana kääntämässä Vanhaa testamenttia somba-siawarin kielelle. Kuva: Maria Vuorma

Raamattu rakkaaksi!

Nemadong, Somba-Siawari, Papua-Uusi-Guinea:
”Saan usein kuulla kyliemme vanhusten toivovan, että he ehtisivät nähdä kokonaisen Raamatun omalla äidinkielellään ennen kuolemaansa. En tiedä, kuinka kauan kestää vielä, ennen kuin meillä on kokonainen oma Raamattu. Rukoilethan meidän puolestamme.”

Nema on voinut lukea Uutta testamenttia  äidinkielellään vuodesta 1992 lähtien, ja nyt hän on itse mukana Vanhan testamentin kirjojen kääntämisessä.

Nemadongin heimon somba-siawarin kieliryhmän lapsia pääsiäisjuhlissa Papua-Uudessa-Guineassa. Heidän äidinkielelleen on jo käännetty Uusi testamentti, ja Vanhaa testamenttia ollaan parhaillaan kääntämässä. Kuva: Maria Vuorma

Yli puolelle maailman kielistä ei ole vielä käännetty yhtään Raamatun kirjaa. Näitä kieliä puhuu yhteensä 209 miljoonaa ihmistä, jotka eivät siis voi lainkaan lukea Raamattua omalla kielellään. Lisäksi monille on käännetty siitä vasta osia.

Auta kääntämään heille Raamattua lahjoittamalla Kansanlähetyksen kevätkeräykseen! Tuellasi yhä useampi ihminen voi saada Raamatun äidinkielelleen.

Kerätyt varat käytetään Raamatun kääntämiseen kuudelle kielelle Etiopiassa, Venäjällä, Papua-Uudessa-Guineassa ja muualla Aasiassa sekä muiden raamatunkäännöshankkeiden tukemiseen.

Lahjoitukset tämän sivun kautta tai:

  • FI83 2070 1800 0283 25
  • Viite: 79002
  • Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys

Kiitos, että olet mukana!

Lue lisää Kansanlähetyksen raamatunkäännöstyöstä.

Kansanlähetyksen kummilapsityön kautta suomalaiset kummit voivat auttaa vähävaraisia lapsia Etiopiassa. Avun piirissä on tällä hetkellä neljässä kaupungissa yhteensä jo liki

Projektikoordinaattori Tania Lehtinen (keskellä) puolisonsa Mika Lehtisen sekä sosiaalityöntekijä Tarigua Mohammedin kanssa.

Kummilapsitoiminta luo hyvän elämän edellytyksiä

Kansanlähetyksen kummilapsityön kautta suomalaiset kummit voivat auttaa vähävaraisia lapsia Etiopiassa. Avun piirissä on tällä hetkellä neljässä kaupungissa yhteensä jo liki 450 lasta.

Aluekoordinaattori Anne Tuovinen vieraili Etiopiassa kesällä 2017. Näin Anne kertoi tunnelmista matkaltaan:

Kummilapsitoiminta Sokorussa

Aamu on valjennut viileänä Addis Abebaa ympäröivällä ylänköalueella, mutta kilometrien taittuessa matkallamme kohti Jimmaa aurinko nousee ripeämmin kuin mihin olen tottunut. Aamupäivällä Sokoruun saapuessa on jo kuuma.

Kansanlähetyksen kummilapsityön projektikoordinaattori Tania Lehtinen johdattaa minut reippain askelin epätasaisen maaston yli kohti hymyilevää etiopialaista miestä. Hän on Naol Elias, Sokorun kummilapsiprojektin paikallinen päällikkö.

Naol vie meidät pieneen mutta siistiin toimistoonsa, jonka seinät on päällystetty kummilapsityön periaatteilla, tavoitteilla ja lasten valokuvilla. Hän kertoo silmin-nähden ylpeänä, mitä kaikkea kummilapsityön piirissä olevat 110 Sokorun lasta ja heidän perheensä tästä hyötyvät ja oppivat.

Tukea elämän eri osa-alueilla

Projektin piiriin valitut lapset voivat käydä koulua ilman painetta ryhtyä alaikäisenä hankkimaan elatusta itselle ja perheelle – jos perhettä onkaan. Heidän terveyden-tilansa tarkastetaan säännöllisesti ja sairauksiin annetaan hoitoa. He oppivat tekemään hyviä valintoja ja rohkaistuvat toteuttamaan unelmiaan.

Erityistä huomiota saavat tytöt, jotta he ymmärtäisivät oman arvonsa, koulunkäynnin merkityksen ja omat mahdollisuutensa hyvään elämään. Suru häivähtää Naolin silmissä, kun hän kertoo, että usein vaikeinta on selittää asiat lasten huoltajille. Kummilapsityön kasvatustehtävä on laaja eikä se rajoitu lapsiin.

Sokorun kylän olkikattoisia pyöreitä majoja katsellessa on ihmeellistä ajatella, että suomalaisen kummin kuukausittainen lahjoitus päätyy tänne luomaan elämän edellytyksiä etiopialaiselle lapselle.

Ilo myönteisestä muutoksesta leijuu ilmassa hiekkapölyn seassa; Etiopiassa HIV-valistus on purrut hyvin. Kun tämä aidsin orvoksi jättämä sukupolvi saadaan jaloilleen terveenä, koulutettuna ja oman arvonsa ymmärtävänä, katastrofi on estetty. Elämä voittaa.

Anne Tuovinen

Kansanlähetyksen videojoulukalenterin tämän päivän luukusta voit katsoa etiopialaisen kummilapsen haastattelun. Video on taltioitu kesällä Sokorussa.

Kansanlähetyksen kummilapsityön piirissä on Etiopiassa yhteensä noin 450 lasta.
Heidän perheidensä kautta työn vaikutus ulottuu paljon laajemmallekin. Voit liittyä Kansanlähetyksen kummityön kannatusrenkaaseen. Renkaan jäsenten lahjoittamat varat käytetään lasten yllättäviin sairaanhoitokuluihin, virkistystoimintaan ja etiopialaisten projektityöntekijöiden palkkaukseen.

Jos haluat jonotuslistalle saadaksesi oman kummilapsen, ota yhteyttä Anne Tuoviseen puhelimitse (044 4477 820) tai sähköpostilla (muotoa etunimi.sukunimi@sekl.fi).

 

Lahjoita tähän työhön:


 

Jimman synodin toinen virallinen kokous Lounais-Etiopiassa sijaitsevassa Jimmassa pidettiin 5. ja 6. toukokuuta 2017 vain muutama vuosi sitten perustetun Jimman

Presidentti ja muut virkaan siunatut yhteiskuvassa siunaajien ja uusien pappien kanssa.

Johtajavalintoja ja uusia pappeja Jimmassa

Jimman synodin toinen virallinen kokous

Lounais-Etiopiassa sijaitsevassa Jimmassa pidettiin 5. ja 6. toukokuuta 2017 vain muutama vuosi sitten perustetun Jimman synodin toinen virallinen kokous. Tällainen kokous on suurin päättävä elin synodin toiminnassa ja se pidetään joka neljäs vuosi. Etiopian evankelisessa Mekane Yesus -kirkossa synodeiksi nimitetään  hiippakuntiin verrattavia alueellisia yksikköjä.

Kokouksessa valittiin synodin johtohenkilöitä. Pastori Hailu Abebe valittiin uudelleen synodin presidentiksi ja Salomon Shiferaw myös uudelleen varapresidentiksi. Toimikausi on nelivuotinen. Lisäksi valittiin Ato Kumisel taloudenhoitajaksi.

Sunnuntaina 7.5.2017 jumalanpalveluksen yhteydessä toimitettiin valittujen virkaansiunaus ja samalla vihittiin virkaan 18 uutta pappia synodin työhön. Ammayan alue, missä Kansanlähetys on viime vuosina toteuttanut useita kehitysprojekteja, sai peräti kuusi uutta pappia.

Valittujen henkilöiden virkaansiunaus. Kuvassa etualalla (vas.) oleva synodin presidentti, pastori Hailu Abebe tulee Kansanlähetyksen 50-vuotiskesäjuhlien vieraaksi heinäkuussa 2017.

Mekane Yesus -kirkon kasvu

Mekane Yesus -kirkon uusimmat tilastot kertovat kirkon kasvun jatkuvan. Vuoden 2016 tilaston mukaan kirkolla oli 8 564 seurakuntaa ja 8 310 129 jäsentä. Kirkko on nyt maailman suurin luterilainen kirkko.

Annamme toisillemme hyvää

Nyt lähetystyössä me annamme Mekane Yesus -kirkolle sitä, mitä meillä on ja he tarvitsevat. Kansanlähetys aloitti työn Etiopiassa vuonna 1968. Nyt Kansanlähetyksellä on muun muassa kehitystyötä, raamatunkäännöstyötä, kummilapsitoimintaa, tuemme pappien koulutusta stipendein ja opettamalla. Heillä on jotain, mitä me kipästi tarvitsemme: hengellisen elämän, rukouksen ja herätyksen todellisuus.

Ammayan alueen kuusi uutta pappia.

Mekane Yesus -kirkolla on valtava tarve papeista ja evankelistoista

Kansanlähetys tukee yhteensä 34:ää koulutuksessa olevaa  opiskelijaa vuosittain noin 10 000 eurolla. Varat  käytetään Mekane Yesus -seminaarin, Jimman, Airan ja Arba Minchin teologian opiskelijoiden hyväksi.

Etiopiassa lukuvuosi alkaa yleensä syyskuun 11. päivän jälkeen, jolloin on maan uusi vuosi, ja päättyy juhannuksen tienoilla kesäkuussa.

Yhden papin koulutus kestää neljä vuotta ja maksaa 1 500 euroa lukuvuodessa, eli kuukautta kohden tarvitaan noin 150 euroa. Osa koulutettavistamme saa lyhyemmän teologisen koulutuksen. Maakunnallisissa seminaareissa ja raamattukurssilla koulutus on edullisempaa.

Jimman synodin talousvastaava (vas.) Ato Kumisel, varapresidentti Salomon Shiferaw ja presidentti Hailu Abebe.

Tule mukaan kouluttamaan pappeja ja evankelistoja. Osallistumalla annat kasvavalle Mekane Yesus -kirkolle mahdollisuuden saada koulutettuja työntekijöitä. Samalla olet mukana yhteisessä tehtävässämme kertomassa yhä uusille etiopialaisille sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja rakastavasta Jumalasta. (Lainaus artikkelista ”Pappien koulutus” Suuressa mukana -kotisivulla)

Artikkelin Jimman synodin kokouksesta on kirjoittanut Raimo ”Aki” Tuppurainen.
Kuvat Aki Tuppuraisen albumi

Lahjoita tähän työhön:


Lähetystyöntekijämme Raimo ”Aki” Tuppurainen kirjoittaa Etiopiasta: ”Kävimme maaliskuun puolessa välissä jäähyväismatkalla Ammayassa.  Olimme toteuttaneet siellä kaksi Suomen ulkoministeriön rahoittamaa kehitysyhteistyö-projektia

Lähetystyöntekijät Aki ja Pirkko Tuppurainen kävivät hyvästelemässä tutut Ammayassa, missä he ovat tehneet kaksi kehitysyhteistyöprojektia. Tie Ammayaan vie näin hienojen maisemien halki. Kuva: Pirkko Tuppurainen

Muutoksia ja seurakunnan kasvua Ammayan seudulla

Lähetystyöntekijämme Raimo ”Aki” Tuppurainen kirjoittaa Etiopiasta:

”Kävimme maaliskuun puolessa välissä jäähyväismatkalla Ammayassa.  Olimme toteuttaneet siellä kaksi Suomen ulkoministeriön rahoittamaa kehitysyhteistyö-projektia vuosina 2003−2009 sekä muutaman pienemmän projektin.

Pienistä projekteista merkittävin oli koulun rakentaminen Delban kylään. Tässä projektissa oli mukana myös Kansanlähetyksen nuorisotyö, teemalla Jelppaa Delbaa. Samaan kylään Honkilahden seurakunnan lähetysväki rahoitti puhdasta vettä suojatun lähteen muodossa. Addis Abeban kansainvälinen seurakunta avusti Delban kylää saamaan sen ensimmäisen kirkkorakennuksen valmiiksi.

Kun tein ensimmäisen matkani Delbaan vuonna 2004, sinne ei ollut lainkaan tietä. Seurasimme maastoautolla ajouraa, joka oli muodostunut kuorma-autojen ajaessa polkua pitkin. Seudun asukkaat olivat aikanaan raivanneet polun yli kolmenkymmenen kilometrin matkalle sakean metsän läpi. Ei sitä oikein viidakoksi voi sanoa, mutta tyypillinen Etiopian ylängön metsä se oli.

Silloin matkaan meni liki neljä tuntia, nyt vain tunti. Delban ohi menee nimittäin nyt uusi tie, joka johtaa Omo-joelle rakennettavalle patotyömaalle.

Voimalaitos, jota sinne rakennetaan, tulee olemaan Etiopian toiseksi suurin. Siniseen Niiliin rakennettava Abayn suurpadon  voimalaitos on suurin. Jimman seudulta lähtevä Omo-joki on varustettu jo kahdella toimivalla voimalaitoksella, kolmas on lähes valmis. Tätä neljättä, Koyshan voimalaitosta, on rakennettu nyt vuoden verran. Ennen kuin patoa päästiin rakentamaan, täytyi tehdä tie. Paras reitti oli Ammayasta Delban kautta Omo-joelle. Näin tuo syrjäinen maaseutukylä tuli kerralla liitetyksi hyviin kulkuyhteyksiin.

Voimalaitostyömaalla on töissä 20 000 ihmistä, siis pienen kaupungin verran. Kaupunki sinne lähelle jokea onkin muodostunut.  Etiopialaisten lisäksi asiantuntijoita on yli kahdestakymmenestä maasta, suurimpana ryhmänä italialaiset. Paikalle on tuotu elementtiasuntoja, jotka on pystytetty suoriin riveihin. Iso generaattori antaa sähköä. Jokainen asunto on ilmastoitu ja niissä on satelliitin välityksellä hyvä nettiyhteys. Alueella on oma sairaala. Onpa alueelle rakennettu oma lentokenttäkin.

Mutta on rakennustyömaasta ollut myös harmia. Ammayalaiset valittivat, että ruuan hinta on noussut valtavasti voimalaitostyön alettua. Se on ymmärrettävää, onhan tuollaisen pienen kaupungin ruokkiminen  iso haaste. Toisaalta moni paikallinen on saanut töitä työmaalta tai kaupungista. Pelkästään erilaisten autojen, maansiirto-koneiden ja laitteiden kuljettajia on satoja. Linja-autoja, jotka kuljettavat ihmisiä  työmaan ja asuntojen välillä, on varattu lähes sata. Työtä tehdään ympäri vuorokauden.

Tietä rakennettaessa luonto ei aivan helpolla hyväksynyt ihmisen toimintaa. Kun puskutraktorin kuljettaja oli lähtenyt ruokatauolle, oli leijonaperhe valinnut lepopaikakseen työkoneen varjon. Siinä  meni  aikaa, ennen kuin neuvotteluissa leijonien kanssa päästiin yhteisymmärrykseen, vakuuttavimpana argumenttina kivääri. Asuntojen lähistöllä paimenessa olleen pojan oli villieläin tappanut.

Delbaan kuuluu tien ja voimalaitostyön lisäksi muutakin hyvää. Mekane Yesus -kirkon seurakunta on kasvanut ja toinen seurakunta on perustettu vanhan Delban keskustaan. Ensimmäinen kirkko on jo purettu ja viereen on rakennettu isompi, sekin vaatimaton savikirkko.

Hallitus on rakentanut kouluun lisää luokkia ja opettajille asuintalon. Koulu toimii samassa paikassa, jonka aikoinaan kävin valitsemassa yhdessä Kodeto Setanan kanssa. Kodeto oli silloin Suomen ulkoministeriön rahoittaman projektin päällikkö. Nykyisin hän on Jimman synodin Ammayan presbyteerin johtaja. Tuo entinen poliisi ja upseeri on nyt opiskellut papiksi.”

Kodeto Setana kertoi tapahtuman joulukuun 2016 lopulta. Delban seurakunta oli järjestänyt kokoussarjan perjantaista sunnuntaihin tuossa uudessa vanhan Delban keskustan kirkossa. Kylässä ei ole hotellia eikä seurakunnalla vierashuonetta. Niinpä vierailevat puhujat, jotka tulivat Ammayasta, nukkuivat kirkossa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä puolen yön aikaan kirkon oveen oli koputettu kovaa. Kodeto oli mennyt avaamaan. Ulkona oli yhdeksän hengen ryhmä kantamassa paareilla naista. Naisen aviomies kertoi: ”Vaimolleni tuli valtavat tuskat illalla, hän on turvonnut aivan muodottomaksi. Olemme matkalla klinikalle, mutta yksi meistä kuuli päivällä täältä kirkolta parantajasta nimeltä Jeesus. Voisiko hän auttaa? Me olemme ortodokseja tuosta muutaman kilometrin päästä.”

Nainen oli lihavampi kuin odottava äiti. Hän oli alasti, sillä mikään vaate ei ollut mahtunut hänen ylleen, hänellä oli vain viltti päällä. Hänen toinen rintansa oli myös turvonnut valtavasti ja toinen surkastunut. Vatsa oli suuri kuin jättiläispallo.

Kodeto pyysi heidät sisään kirkkoon ja kertoi heille parantaja Jeesuksesta. Hän kysyi, olisivatko he valmiit ottamaan Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanaan. Kaikki olivat myöntyväisiä.
– Otin pullon öljyä ja voitelin naisen. Kun voitelin hänen vatsaansa, ääni sanoi: ”Älä polta minua.” Silloin tajusin, että kyseessä oli paha henki, Kodeto kertoo.

– Komensin henkeä lähtemään naisesta Jeesuksen nimeen. Henki puhui uudelleen: ”Minun piti tappaa tämä ihminen, tappaa hänet klinikalla hoitajien käsiin, mutta kantajat toivatkin hänet kirkkoon.” Komensin henkeä uudelleen Jeesuksen nimessä. Silloin henki lähti naisesta. Hänen vatsansa palasi normaaliksi, samoin molemmat rinnat.

Saattajat iloitsivat suunnattomasti. Osa heistä lähti kotiin, mutta nainen jäi miehensä kanssa kirkolle, koska oli aivan uupunut. Hän ei muistanut mitään tapahtumista ennen kuin henki oli lähtenyt. Hän oli ihmeissään siitä, että oli protestanttisessa kirkossa. Kodeto kertoi heille lyhyesti evankeliumin Jeesuksesta ja sitten kaikki menivät nukkumaan.

– Aamulla heräsin siihen, että joku hakkasi polttopuita kirkon pihalla. Menin katsomaan ja näin, että se oli parannetun naisen aviomies. Kun ihmettelin sitä, hän sanoi: ”Eikö teillä ole kokoussarja menossa täällä? Varmaan tarvitsette puita ruuan valmistukseen.”

Kodeto toteaa, että nyt kolme kuukautta myöhemmin kaikki ihmiset, jotka tulivat tuona yönä naisen mukana kirkkoon, ovat liittyneet  seurakunnan jäseniksi. Ihmetys kylässä on suuri kaiken sen jälkeen, mitä naiselle tapahtui. Näin Etiopiassa Mekane Yesus -kirkon seurakunnat kasvavat. Ihmeitä tapahtuu.

Kertoessaan  tuosta öisestä kohtaamisesta kirkon ovella  Kodeto  käytti sanontaa, että kantajat ’arpoivat’, mennäkö klinikalle vai kirkkoon.

– Arpa lankesi hyvään maahan.

Aki Tuppurainen, Etiopia.

Lahjoita tähän työhön: