Avainsana-arkisto: Jerusalem

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä,

Khalil ja Christine ovat olleet hyviä ystäviä jo noin kaksikymmentä vuotta. Kuva Tuula Siljanen.

Libanonilaisyhteisön elämässä Israelissa on kiitollisuutta ja kipua

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä, mutta mukana oli myös muslimeja ja druuseja. Heistä monet olivat taistelleet Etelä-Libanonin armeijan joukoissa yhdessä Israelin armeijan kanssa Hizbollahia vastaan. Myös Etelä-Libanonin monien kristittyjen kylien asukkaat joutuivat pakenemaan Hizbollahin tieltä.

Lähtö tuli nopeasti. Tunnin tai kahden varoitusajalla piti saada lähiomaiset mukaan. Vaihtoehtona oli kuolema, näin monet sanovat vielä tänäänkin. He tulivat tyhjin käsin. Israel otti heidät vastaan ja yritti sijoittaa heitä Pohjois-Israelin kaupunkeihin, jotka maantieteellisesti muistuttivat heidän entisiä kotejaan.

Nahariassa, Safedissa, Kiryat Shmonassa ja Tiberiaksessa asuu nykyään eri kokoisia libanonilaisia yhteisöjä. Heitä löytyy myös Haifasta ja Nataniasta ja muistakin Israelin kaupungeista. Tällä hetkellä suurimmat yhteisöt ovat Nahariassa, jossa asuu noin 800 libanonilaista, ja Kiryat Shmonassa, jossa asuu noin 400 libanonilaista.

Safedin kaupungin sosiaalijohtaja Ruti  on ollut mukana libanonilaisten asuttamisessa alusta asti. Hän kertoo, että libanonilaisten pakolaisten joukko oli hyvin heterogeenistä. Oli sellaisia, joilla oli hyvät edellytykset pärjätä ja rakentaa uudelleen elämää uudessa maassa. Paljon oli myös niitä, jotka olivat kokeneet suuria traumoja pitkien sotien aikana ja kärsivät sen vuoksi mielenterveysongelmista. Kaupunkien sosiaalityöntekijät rakensivat eri järjestöjen kanssa heille tukiverkon asettumisen helpottamiseksi.

Nyt useimmat järjestöt ovat vetäytyneet työstä. Fields of Mercy on yksi niistä harvoista järjestöistä, jotka jatkavat uskollisesti auttamistyötä ja tukevat libanonilaisia perheitä. Fields of Mercy -järjestön toiminnanjohtaja Christine Sakakibara käy säännöllisesti useamman kerran vuodessa tapaamassa libanonilaisia perheitä, erityisesti niitä, joilla on suuria vaikeuksia.

Kuvassa vasemmalla Christine Sakakibara, Fields of Mercy järjestön toiminnanjohtaja, ja Ruti, Safedin kaupungin sosiaalijohtaja. Kuva Tuula Siljanen.

Surua ja iloa

Nyt 18 vuoden jälkeen monien libanonilaisten elämä on hyvällä mallilla Israelissa, jossa heitä yleensä arvostetaan. Toki kulttuurierot entiseen verrattuna ovat suuria. Iältään vanhempien oli vaikeampi sopeutua uuteen. Nuorten kohdalla sopeutuminen on helpompaa, vaikka monilla on haasteita oman identiteettinsä kanssa. Heillä on Israelin kansalaisuus; silti he sanovat, että he eivät ole juutalaisia eivätkä arabeja vaan libanonilaisia ja vielä kristittyjä.

Sosiaalitoimisto on käynnistänyt monia projekteja, joissa sosiaalityön opiskelijat järjestävät työharjoittelunaan erilaista toimintaa libanonilaisille nuorille, rohkaisevat heitä opiskelemaan ja tukevat heitä oman paikan etsimisessä. Libanonilaiset perheet ovat ahkeria, he tekevät työtä monesti useammassa työpaikassa eivätkä ole rakentaneet elämäänsä valtion tukien varaan.

Äidin suru

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Tapasin äidin, jonka silmissä näkyi niin suuri suru, että harvoin olen sellaista nähnyt. Hänen elämäänsä murhe tuli, kun perheen poika sairastui leukemiaan ja kaksi vuotta sitten kuoli kahdeksanvuotiaana.

Vanhemmilta on mennyt kauan toipumiseen. Lapsen menetys ilman läheisten tukea on tuskallista. Nyt tilanne on onneksi parempi. Aviomies on palannut työhön, jossa palkka on tosin hyvin pieni, mutta on jo elämän merkki, että hän jaksaa lähteä työhön. Äiti sanoo, että heillä ei ollut vaihtoehtoa, ja nyt pitää vain yrittää jatkaa elämää muiden lasten tähden.

Heidän nuorin, kohta kymmenvuotias poikansa kaipaa silminnähden aikuisten huomiota. Kotona on siistiä ja äiti oli jaksanut tehdä perinteistä libanonilaista Pyhän Barbaran päivän herkkua, jota sanoi jo isoäitinsä Libanonissa tehneen. Lisäsurua äidin elämään tuo se, että hän ei ole pystynyt olemaan yhteydessä omaan äitiinsä sen jälkeen, kun tämä muutti Kanadasta takaisin Libanoniin tyttäriensä luo. Nyt tiedot äidin voinnista tulevat Kanadassa asuvan veljen kautta.

Yhteisön tukipylväs

Khalil on libanonilaisen yhteisön tukipylväs Galileassa. Hän on valmis lähtemään liikkeelle heti kun jossakin tarvitaan apua. Hän työskentelee myös paikallisen sosiaalitoimiston vapaaehtoisena. Khalil on leipomoyrittäjä ja kuljettaa libanonilaisia pitaleipiä Pohjois-Israelin eri kaupunkeihin. Hän on remontoinut kotitalonsa kauniiksi ja rakentanut siihen jopa ylimääräisiä asuntoja, joita hän vuokraa. Hänen olemuksessaan heijastuvat turvallisuus ja luotettavuus mutta myös väsymys.

Khalil ja Christine Sakakibara ovat hyviä ystäviä vuodesta 2000 lähtien. Khalil on usein soittanut Christinelle Jerusalemiin ja pyytänyt häntä tulemaan pian avuksi. Khalil tarvitsee yhteisönsä tukihenkilönä myös itse tukea ja rohkaisua.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon seimiasetelmilla ja koristeilla. Kuva Tuula Siljanen.

Joulumatkalla Pohjois-Israelissa sain kuulla monia kertomuksia. Taloudellinen apu ei ole sikäläisille libanonilaisille enää tässä vaiheessa tärkeintä, vaikka sekin on vielä merkittävää. Erityisesti jos jossakin perheessä isä on sairastunut. Tärkeintä on kuitenkin välittäminen, rakkauden osoittaminen ja elämän ilojen ja surujen jakaminen. Sain ihmetellä ihmisten avoimuutta, iloista naurua elämän sattumuksissa ja yhteistä itkua vaikeuksien ja ahdistusten keskellä. Kaikissa tapaamisissa saimme olla myös taivaallisen Isämme hyvässä hoidossa ja jättää toinen toisemme ja asiamme yhteisessä rukouksessa Herramme eteen. Libanonilaiset puhuvat arabian kielen lisäksi jo hyvin hepreaa, ja monet puhuvat myös ranskaa ja englantia.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon. Iloitsin siitä, että he pitivät huolta kristinuskon opetuksesta lapsilleen. Myös sosiaalijohtaja Ruti kertoi, että esimerkiksi Safedissa käy kerran viikossa pappi pitämässä jumalanpalveluksen. Lisäksi lapsille järjestetään konfirmaatio-opetusta. Libanonilaiset kristityt kuuluvat pääasiassa koptikirkkoon.

Seimiasetelmassa kiinnittää huomiota se, että Jeesus lapsi on asetettu vatsalleen. Hänet käännetään oikein päin vasta jouluaattona. Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan.

Muistetaan joulun aikana Lähi-idän kristittyjä, jotka viettävät monissa maissa joulujuhlaa monien paineiden alla. Muistetaan näitä libanonilaisia perheitä, jotka valmistautuvat Israelissa Jeesuksen syntymäjuhlaan!

Alla vielä kuva kauniisti koristellusta joulukuusesta:

 

Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan. Kuva Tuula Siljanen.

Teksti: Tuula Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

Israelissa juhlitaan kahdeksanpäiväistä hanukkaa tänä vuonna 12.–20.12. Hanukka on ilon ja valon juhla, jota vietetään temppelin uudelleen vihkimisen sekä öljyihmeen

Hanukkaa vietetään temppelin uudelleen vihkimisen sekä öljyihmeen muistoksi. Kuvat: Heidi T.

Hanukka on ilon ja valon juhla

Israelissa juhlitaan kahdeksanpäiväistä hanukkaa tänä vuonna 12.–20.12. Hanukka on ilon ja valon juhla, jota vietetään temppelin uudelleen vihkimisen sekä öljyihmeen muistoksi.

Kaikki eivät vielä tiedä, kuka on Raamatun tarkoittama Valon Herra. Jeesukseen uskovia on Israelissa kuitenkin vuosi vuodelta enemmän. Olemalla mukana työssämme olet mukana sytyttämässä ilosanoman valoa Pyhälle maalle. Työmme kautta toivomme Jumalan valoa Jerusalemiin, Juudeaan, Samariaan ja maan ääriin saakka.

”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Apt 1:8)

Avaa tämän päivän luukku Kansanlähetyksen videojoulukalenterista ja lähde kanssamme kuvamatkalle Pyhälle maalle.

Lue lisää!

Lahjoita tähän työhön:


 

Palasimme kesälomaltamme takaisin Jerusalemiin. Kaupungin fyysinen sekä hengellinen helle on ollut tyrmäävää. Uutisissa kerrotaan jatkuvasti erilaisista väkivaltarikoksista ja korruptiosta. Parhaillaan

Noin tuhat poliisia ja sotilasta oli turvaamassa yli kahdenkymmentuhannen ihmisen pride-marssia Jerusalemissa. Kuva: Tuula Siljanen

Pyhässä maassa taistellaan arvoista

Palasimme kesälomaltamme takaisin Jerusalemiin. Kaupungin fyysinen sekä hengellinen helle on ollut tyrmäävää. Uutisissa kerrotaan jatkuvasti erilaisista väkivaltarikoksista ja korruptiosta. Parhaillaan käydään oikeudenkäyntiä pääministeriä vastaan. Pyhä maa ja Jumalan omaisuuskansan käytös ovat näyttäneet toiset kasvonsa ja muistuttaneet meitä siitä, miten Jeesus itsekin itki Jerusalemia.

Eilen illalla, torstaina 3.8.2017, järjestettiin Jerusalemissa suuri homomarssi. Tietojen mukaan siihen osallistui reilut 20 000 ihmistä. Marssi on toteutettu kymmenien vuosien ajan Tel Avivissa, mutta jo useana vuonna se on järjestetty myös Jerusalemissa, vaikka ortodoksijuutalaiset vastustavat sitä. Israelin päärabbin lausunnon mukaan marssia ei pitäisi järjestää Jerusalemissa, koska se ei ole sopusoinnussa tämän pyhän kaupungin arvojen kanssa. Hän on kuitenkin jyrkästi kieltänyt väkivaltaisuudet marssin vastustamiseksi.

Turvatoimet olivat tiukat. Kuva: Tuula Siljanen.

Yritin eilen illalla päästä marssijoita lähelle. Turvatoimet olivat kuitenkin valtavat. Noin tuhat poliisia ja sotilasta oli turvaamassa marssin kulkua. Marssijat kulkivat Jerusalemin keskustassa Kellopuistosta Itsenäisyyspuistoon, jossa tapahtuma jatkui. Teitä oli suljettu aidoilla ja isoilla kuorma-autoilla. Niiden lisäksi poliisit olivat vartiossa, jotta kukaan ei pääsisi lähelle marssijoita. Yhtenä syynä on varmasti se, että vuoden 2015 marssin aikana nuori naismarssija puukotettiin kuoliaaksi. Kuvaaminen oli hankalaa, kun jouduin seisomaan niin kaukana.

Oli mielenkiintoista kuunnella katselijoiden ja poliisien keskusteluja. Ne olivat varsin asiallisia, mutta jotkut katselijat halusivat mennä ihan kadun viereen ja heille tuli kovaa sanaharkkaa poliisien kanssa. Eräs vanhempi nainen haukkui törkeästi yhden nuoren naispoliisin vieressämme. Toiset katselijat puolustivat poliisia, ja käynnissä olikin pian kuuma väittely marssista ja sen turvajärjestelyistä. Poliisit tietysti vain hoitivat tehtäväänsä.

Marssista oli uutisoitu radiossa jo pari päivää ja nostettu esiin homo- ja lesboparien oikeutta adoptioon, hedelmöityshoitoihin ja kohdun vuokraukseen. Olin juuri kesälomalla kotimaassani seurannut esimerkiksi kristillisen televisiokanavan Israel-ohjelmien tarjontaa. Suren sitä, että meillä Raamattuun uskovilla kristityillä on helposti niin idealistinen kiiltokuva Jumalan omaisuuskansasta Israelista. Meillä on kiusaus kohdistaa kristittyinä mielenkiintomme vaikkapa juutalaisten tapojen noudattamiseen, Israelin kadonneisiin heimoihin, Samarian vuoriin ja maahanmuuttoon. Israelissa on samaan aikaan menossa paljon vakavampia asioita, jotka vievät Jumalan kansaa yhä kauemmas pyhästä Jumalasta ja Jeesus-Messiaasta. Ortodoksijuutalaiset, jotka edustavat täällä Jumalan lakia ja sen tulkintaa, ovat myös joutuneet kauemmaksi Jumalan sanasta ja innostuneet omista selityksistään.

Jumalan sanasta on täälläkin luovuttu, ja Pyhä maa huutaa evankeliumia Jumalan armosta Jeesus-Messiaassa. Meidän kristittyjen pitäisi ennen kaikkea tukea evankeliumin asiaa ja vahvistaa täällä toimivia erikielisiä messiaanisten juutalaisten ja arabikristittyjen seurakuntia. Myös taloudellisen tuen pitäisi kohdistua evankeliumin asiaan. Rukoillaan, ettei sielunvihollinen eikä oma lihamme saa meitä johdettua sivuraiteille!  ”Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.” (Job 34:21) Jumala näkee minun ja sinun yksittäiset ja isommat harha-askeleet. Hän näkee myös oman kansansa harha-askeleet ja väärät tiet. Rukoillaan, että hän armossaan palauttaisi meidät oikealle tielle nimensä tähden. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä etiopianjuutalaisten parissa.

 

Hyvä keskustelu voi alkaa vaikkapa kivistä. Jerusalemin keskustassa oli muuan kiviseppä myymässä korujaan. Näin kauniin jaspis-kivestä tehdyn punaisen korun. Kyselin,

Koruostoksilla

Hyvä keskustelu voi alkaa vaikkapa kivistä. Jerusalemin keskustassa oli muuan kiviseppä myymässä korujaan. Näin kauniin jaspis-kivestä tehdyn punaisen korun. Kyselin, mitä hän osaisi kertoa jaspiksesta.

HeidinJaspisKoru16_small

Jaspiksen juutalainen historia

Kiviseppä tiesi kaiken, mitä new age -uususkonnot opettavat energiavirroista ja muista kivien ”parantavista voimista”. Hämmästelin, ettei mies ollut valinnutkaan jaspista sen takia, että se oli muinaisen juutalaisen ylipapin rintakilven viimeinen koristekivi, eli Benjaminin heimon oma symboli. Vanhasta testamentista tuttu juttu. Mies oli kai unohtanut, että kivillä on juutalainenkin historia ja viesti. ”Tosiaan, niin onkin!” hän sanoi.

IMG_5282

Uuden Jerusalemin muurit on rakennettu jaspiksesta

Kiviseppä ei  kuitenkaan tiennyt, että Uuden testamentin Ilmestyskirjassa kuvataan tulevaa uutta Jerusalemia, jonka yksi perustus on juuri tuo jaspis-kivi, ”Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta” (Ilmestyskirja 21:18).

Tiedän, että punainen jaspis on vain yksi tuon kivilajin muoto. Raamattu puhuu kirkkaasta jaspiksesta. Tosin ainakin minun näkemässäni jaspiksessa oli myös kuulaan kirkkaita raitoja. Mielenkiintoista punaisessa jaspiksessa on se, että sitä kutsutaan verenpunaisen värin mukaan myös verikiveksi. Ja mikä onkaan tulevan Jerusalemin ja koko Jumalan rauhan valtakunnan perustus – se on Jeesuksen veri ja sen tuoma sovitus kansoille!

 

Kuinka monesta rauhantyöstä juuri tuo Jeesuksen veren sanoma puuttuukaan! Kivimyyjä kuunteli ja teki fiksuja lisäkysymyksiä. Kuollut kivenmurikka sai aikaan hyvän teologisen keskustelun. Oli sanomattakin selvää, että tuo koru piti ostaa − taisinpa saada hyvät alennuksetkin.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kristillisen seurakunnan lähetystehtävä perustellaan Uudessa testamentissa, jossa evankeliumeissa on kirjattuna lähetyskäsky. Evankeliumin vieminen kaikille kansoille nousee Vanhan testamentin taustalta, jossa

Vanhan testamentin lähetysajatuksia

Kristillisen seurakunnan lähetystehtävä perustellaan Uudessa testamentissa, jossa evankeliumeissa on kirjattuna lähetyskäsky. Evankeliumin vieminen kaikille kansoille nousee Vanhan testamentin taustalta, jossa Israelin tehtävä tehdä Jumalan nimi tunnetuksi kansoille oli sille annettu erityistehtävä. Seuraavassa on muutama Vanhan testamentin näkökulma lähetyksen perusteisiin.

Jumala on kaikkien kansojen luoja

Raamattu alkaa maailman luomisella. Luominen on lähtökohtana ja muistuttaa siitä, että koko maailma kuuluu Jumalalle. Alkuperältään maailma on lähtöisin Jumalan luomistyön tuloksena ja sellaisenaan hyvää. Jumalan luomistyöhön kuuluvat myös kansojen olemassaolo.

Raamatun ilmoituksen mukaan maailmaa kohtasi syntiinlankeemus, josta on seurauksena ihmiskunnan kapina Jumalaa vastaan. Ihminen ei syntinsä vuoksi pääse omin neuvoin Jumalan yhteyteen luomakuntaa tutkimalla tai katselemalla. Luomisen muistuttaminen merkitsee samalla ihmiskunnan ykseyden muistuttamisesta.

Aabrahamin valinta

Israelin kansan taustalla on Aabrahamin valinta (1 Moos.12) . Jumala valitsi Aabrahamin ja lupasi tehdä hänestä suuren kansan. Lupaukseen liittyi myös maailmanlaaja ulottuvuus siitä, että hänen kauttaan siunaus koskisi kaikkia kansoja. Aabrahamia pidetään uskon esikuvana. Hän totteli Jumalaa ja lähti liikkeelle kodistaan ja suvustaan. Aabrahamia pidetään lähetyksen esikuvana. Esikuvallista oli hänen uskonsa, josta tulevat osallisiksi kaikki ne, jotka uskovat Kristukseen (Gal. 4:4). Paavali näki, että Aabraham viittasi Israelin kansan ulkopuolella oleviin ei-juutalaisiin pakanoihin, jotka tulivat uskossa Kristukseen Jumalan siunauksesta osalliseksi. Aabrahamin uskoa koskevassa näköalassa yhdistyy vanhurskauttaminen ja lähetys toisiinsa (Gal.4:6-11). Aabraham oli henkilönä lähetyksen esikuva myös siinä mielessä, että hän joutui lähtemään kotiseudultaan uuteen ja tuntemattomaan.

Lain ensimmäinen taulu tunnustuksen ja mission lähtökohta

Israelin tunnustuksen kulmakivi oli lain ensimmäinen taulu, joka ilmoitti Jumalan olemuksen. Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia. Israelin tunnustus lausui uskon Jumalan ykseyteen ja varjeli kansaa synkretismiltä. Samalla se ilmaisi, että kansan tehtävä oli tehdä Jumala tunnetuksi kansoille.

Joonan kirja erityinen lähetyskirja

Vanhassa testamentissa on yksi kirja, jossa lähetyksen näköala tulee esille. Se on Joonan kirja. Joona sai tehtävän julistaa parannusta aikansa suurkaupungille Niinivelle. Kirjassa kuvataan sanansaattajan ahdistusta ja tuskaa Jumalan antaman tehtävän edessä.   Joonan yllätykseksi Niinive teki parannuksen.

Ilosanoman julistaja

Israelin kansa ei kovin aktiivisesti lähettänyt julistajia kansojen keskuuteen. Joitakin yksityisiä ihmisiä saattoi liittyä Israeliin käännynnäisinä. Israelin lähetysajatteluun kuului suurilla kirjaprofeetoilla ajatus siitä, että Jerusalemissa oleva Siionin vuori on paikka, jokke kansat kokoontuvat. Tähän viittaavia mainintoja on Jesajalla, mm. Jes, 2:2-4.

Jesajan kirjan näkökulma viittaa Uuden testamentin puolella kohtiin, joissa puhutaan siitä, kuinka evankeliumin julistamisen tuli lähteä Jerusalemista ( Room. 1:16, Apt. 1:8 ja Room. 15: 19). Vanhan testamentin sanoma on, että Jumala käyttää julistajia ja todistajia välikappaleinaan. Jesaja puhuu evankeliumin julistamisesta viestin viejän tehtävänä. Jes.52:7. Samasta asiasta Paavali muistutti Roomalaiskirjeen 10. luvussa.

Vanha testamentti kertoo siitä, kuinka Jumala valmistaa tietä Vapahtajan tulolle.

Juhani Koivisto
Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen aluekoordinaattorina.