Avainsana-arkisto: Jumala

Istumme Oulun Hintassa Eeva ja Pentti Hukkasen kodissa, jossa he ovat asuneet parinkymmenen vuoden ajan. Eeva on syntynyt Sievissä ja

”Tähän asti on Herra meitä auttanut”

Istumme Oulun Hintassa Eeva ja Pentti Hukkasen kodissa, jossa he ovat asuneet parinkymmenen vuoden ajan. Eeva on syntynyt Sievissä ja Pentti Helsingissä, josta hän neljän vuoden ikäisenä muutti äitinsä mukana Sieviin.

Pentti ja Eeva tapasivat ensimmäisen kerran toisensa vuoden 1967 kesällä. Siitä tapaamisesta ei syntynyt sen enempää, sillä Eeva lähti Helsinkiin työhön ja Pentti pääsi opiskelemaan Oulun teknilliseen opistoon, josta hän valmistui insinööriksi. Seuraavana kesänä he tapasivat sattumalta, ja tapaaminen oli niin merkittävä, että siitä alkoi kirjeenvaihto. Pentti kirjoitti ensin Eevalle. Vastauskirjeessään Eeva mainitsi, että hän oli löytänyt uuden  tien. Penttiäkin alkoi kiinnostaa tämä uuden tien löytyminen, sillä hänkin  koki olevansa tienhaarassa.

Virsi-ilta Hukkasilla Kerttu Kaitera muistelee

Kiinnostus hengellisiin asioihin sai Pentin ostamaan Uuden testamentin. Hän luki sitä koko talven opiskelunsa ohessa. Kirjeenvaihtokin kehittyi Raamatusta nousevien kysymysten pohdiskeluksi.

Eräässä lauantain opiskelijaillassa häntä tuli tervehtimään Kansanlähetyksen työntekijä Seppo Väisänen. Keskustelu johti siihen, että Pentti luovutti elämänsä Jeesukselle. Näin molemmat, sekä Eeva että Pentti, olivat löytäneet Jeesuksen omaan elämäänsä ja hengellisen kodin samasta herätysliikkeestä. Se vain syvensi heidän rakkauttaan toisiinsa, ja he kihlautuivat 18. heinäkuuta 1970.

Elämää vakavan tapaturman jälkeen

Kihlauksesta ei mennyt kuin kuukauden päivät, kun Pentti koki traagisen työtapaturman. Hän jäi öljysoransekoituskoneen ruhjomaksi Pyhäjärvellä 17. elokuuta 1970, jolloin hänen toinen jalkansa murskaantui sekoituskoneen pyörien välissä. Kone saatiin pysäytettyä viimeisillä sekunnin kymmenyksillä. Ellei niin olisi tapahtunut, koko mies olisi mennyt riekaleiksi. Hän menetti vasemman jalkansa, mutta onneksi oikea jalka säilyi kuin ihmeen kaupalla.

Koska Eeva oli valmistunut erikoissairaanhoitajaksi, hän on pystynyt olemaan Pentille sellainen Jumalan antama apu, jonka arvo on ollut helmiä paljon kalliimpi, kuten Sananlaskujen luvussa 31 kerrotaan. Heidät vihittiin 1. tammikuuta1973.  Häämarssina heillä oli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Tämän kaiken keskellä he ymmärsivät elävänsä Jumalan johdatuksessa.

Virsi-ilta Hukkasilla Eeva Hukkanen

Jumala on auttanut kaikessa

Pohjois-Pohjanmaan Ev.lut Kansanlähetyksen piirin työ on Eevalla ja Pentillä lähellä sydäntä. Heidän kotinsa on tarjonnut majapaikan vieraileville puhujille ihan alusta asti. He ovat kokeneet, ettei se ole heitä köyhdyttänyt. Päinvastoin, siunaus on tullut mukana.

He sanovat, että Jumala on auttanut kaikessa. ”Arjen keskellä olemme saaneet kokea runsaasti niin Jumalan kuin rakkaitten ystävienkin tukea ja apua.”

Yhtenä elämää kannattelevana Raamatun lauseena he ovat kokeneet kohdan 1. Sam. 7:12, jossa sanotaan: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut.”

Kirjoittanut Kalevi Keränen, Kankaanpää, 2010
Kuvat Rauhan Tervehdys -seurakuntalehti, kuvaaja Elsi Salovaara

Katso myös ”Suomi sydämellä” -kampanja 

Lahjoita tähän työhön:


Nelikymppinen Kimito Saijō asuu Japanissa Ananin kirkon lähituntumassa. Nuorena miehenä hän opiskeli filosofiaa, joka tieteenä kiinnosti mutta jätti vaille mielekästä

Kimito koki suuren helpotuksen

Nelikymppinen Kimito Saijō asuu Japanissa Ananin kirkon lähituntumassa. Nuorena miehenä hän opiskeli filosofiaa, joka tieteenä kiinnosti mutta jätti vaille mielekästä pohjaa elämässä. Sen sijaan sellaisen antoi kristillisen kirkon sanoma Jeesuksesta, johon hän alkoi tutustua viime vuoden aikana. Kimiton mielestä se sanoma on valoisa ja luo toivoa.

Kimito oli seurustellut jonkin aikaa kristityn naisen kanssa. Seurustelu päättyi, mutta Kimito kertoi sen jälkeen saaneensa kirkkaan näyn, että hänestä tulee kristitty. Hän sanoo, että ajatus ei ollut hänen omansa, vaan se ikään kuin ojennettiin hänelle. Kimito tunsi yhden Ananin seurakunnan kristityistä ja soitti tälle. Tämä ohjasi Kimiton kirkolle, jossa hän viime syksyn lopulla aloitti pastorin johdolla kastekoulun.

Kimito kertoo kärsineensä vuosien ajan masennuksesta. Viime talvi oli pahin. Mies oli jo menettämäisillään halunsa elää. Kaiken keskellä hän koki, että Jumala oli häntä lähellä. Jeesus antaa synnit anteeksi ja rakastaa häntä, vaikka hän itse ei pystyisi mihinkään.

 

Kimito sanoo vapautuneensa kastekoulussa huhti-toukokuun aikana, erityisesti kun Ananin tuore pastori kertoi hänelle, että kaste ei ole opiskelun valmistujaisjuhla, vaan aloitusjuhla. Kimito koki valtavana helpotuksena, että hänen ei tarvitse tulla valmiiksi voidakseen tulla kastetuksi. Sen sijaan hän saa kasteen ja voi sen jälkeen oppia vähitellen tuntemaan Jumalaa aina vain enemmän.

Yläkuvassa Kimito Saijō seurakunnan onniteltavana jumalanpalveluksen päätyttyä. Upean puketin lisäksi hän sai kastelahjaksi raamatunlukuoppaan, Raamatun tietokirjan ja virsikirjan. Lahjat kertonevat siitä, mihin seurakunta toivoo jäsentensä juurtuvan.

Kirjoittaja on Henry Liivola, Japanissa työskentelevä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä

Artikkeli on lainaus Päijät-Hämeen Ev.lut. Kansanlähetyksen Ystäväkirje-lehdestä, toukokuu 2016.

On yksi ajatus, joka tulee uudelleen ja uudelleen mieleeni. Ajattelen niin, että en voi jättää sitä enää pidemmäksi aikaa. Yksinkertaisesti

”Kuten muillakin Pohjoismailla, Suomella on risti lipussa, ja tämä osoittaa sen, että maamme perusta oli rakennettu kristinuskoon. Esi-isämme näkivät ehdottomana asiana luovuttaa kansamme Kristukselle.” Kuva: Istockphoto

Oman identiteetin säilyttäminen

On yksi ajatus, joka tulee uudelleen ja uudelleen mieleeni. Ajattelen niin, että en voi jättää sitä enää pidemmäksi aikaa. Yksinkertaisesti minun on vain tuotava se esiin, että toisetkin voivat miettiä sitä ja yhdessä voisimme nähdä parhaan tavan käsitellä sitä.

Olen pohtinut sitä, millainen lippu maallamme on. Kuten muillakin Pohjoismailla, Suomella on risti lipussa, ja tämä osoittaa sen, että maamme perusta oli rakennettu kristinuskoon. Esi-isämme näkivät ehdottomana asiana luovuttaa kansamme Kristukselle. Uskon, että olemme selvinneet monista asioista, koska perusta oli tukeva. Me teimme siitä identiteettimme. Lukuun ottamatta muutamia numeroita verrattaessa toisiin maailman maihin, me olemme pystyneet olemaan hyvä esimerkki melko monissa asioissa. Sosiaalipalvelumme ovat erinomaiset, terveydenhuoltomme on huippuluokkaa, saati sitten koulutus, joka on ilmainen, infrastruktuuri, joka on niin ihmeellinen, että kun sataa lunta, mikään ei pysähdy verrattuna moniin muihin maihin, joissa on heti ongelmia, kun tulee lunta.

Emme voi kerskailla vain voimallamme ja kehityksellämme. Jumalan käsikin on ollut kaikkialla tähän asti. Siis voimme sanoa, että Jumalan armo on ollut kanssamme, ja kuten Samuel, voimme julistaa ”Eben-Eser, tähän asti Herra on auttanut meitä.” (1. Sam. 7:12)

Mutta jos katsomme maamme tilannetta tällä hetkellä, minusta tuntuu, että kristillisyyttä ei katsota enää niin kuin ennen katsottiin. Näyttää siltä, että me olemme tulleet aikaan, jolloin huomataan, että me emme enää tarvitse Kristusta elämässämme yksityisesti tai ryhminä. Identiteettimme on murskattu. Jos meillä olisi mahdollisuus keskustella ja ehkä uudistaa lippumme elementtejä, pelkäänpä, että risti ei saisi enää paikkaa. Mutta kun tuota mahdollisuutta ei ole suotu, jokainen on päättänyt tehdä ja uskoa sen, minkä näkee oikeaksi. En tiedä, minne olemme menossa. Tässä ei pohjimmiltaan ole kyse rististä lipussamme vaan maamme identiteetistä – kristinuskosta.

Mikä on mennyt vikaan, että olemme tässä tilanteessa? Kristillinen usko ei ole enää huolemme yhteisissä kokoontumisissa. Milloin tahansa jotakin uskosta tuodaan esiin, kuulostaa siltä, kuin kaikki olisivat peloissaan. Ymmärrämmekö me todella, mitä me teemme? Pelkäämme näyttää identiteettiämme. Mitä identiteettiä me omaksumme? Oman identiteetin sivuuttaminen on yksi pahimmista asioista, jonka ihminen voi maailmassa tehdä. Niin kauan kuin me kaikki emme ole vielä tehneet sitä, meidän tulee rohkaista toinen toistamme ja muistuttaa toinen toisiamme, että meidän täytyy palata juurillemme. Jos me menetämme identiteettimme ja omaksumme jotakin muuta, meidän tulee olla varmoja siitä, että tulee aika, jolloin olemme muukalaisia omassa maassamme! Me kuulemme niin monia kauheita tarinoita siitä, miten ihmiset elävät aivan kuin pakolaisina omissa kodeissaan. Sitä kokemusta meidän ei tulisi kaivata!

Voit sanoa, että no, kaikkihan on upeasti, jos pahoja aikoja tulee tulevaisuudessa, minä en ole enää näkemässä niitä! Mutta ystäväni, muista kaksi asiaa. Ensinnäkin, et tiedä, mitä tapahtuu vaikka huomenna. Kaikki on aina mahdollista. Voimme menettää jopa sen asian, josta nyt nautimme eniten. Toiseksi, meidän on kiittäminen aiempia sukupolvia nykytilanteesta. Herra oli heidän kanssaan, ja he pystyivät jättämään meille tämän valtavan perinnön. Minkälaisen perinnön sinä ajattelet jättää tulevalle sukupolvelle? Maan, joka ei tunne Jumalaa? Kirkon, jonka painopiste ei ole Kristuksessa? Mitä sinä ajattelet?

Itse henkilökohtaisesti olen ajatellut tehdä seuraavaa:

Tuoda asia mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen, saada heidät liikkeelle ja pyytää heitä rukoilemaan. Jos mahdollista, pyydän heitä kokoontumaan yhteen ryhmiin, joissa heillä on mahdollisuus yhteiseen rukoukseen ja Raamatun opiskelemiseen. Kun tästä tulee rutiinimme, uskon, että voimme auttaa monia löytämään kadoksissa oleva identiteettinsä. Miksi olen kirjoittanut tämän erityisesti teille? Siksi, koska näen, että te rakastatte maatanne, haluatte rauhaa ja rakastatte toisia ihmisiä. Ajattelin, että te voisitte tulla mukaan kanssani tähän arvokkaaseen tehtävään. Muistathan, että nyt näyttää siltä, että maastamme on tullut lähetyskenttä! Meidän tulee toimia viisaudella ja voimalla, jota saamme ylhäältä. Uskon, että Jumala voi liittää teidät mukaani jollakin tavalla, jonka Jumala näyttää teille. Tässä ovat tavat:

  • Voitte ilmoittautua sähköpostiryhmään ja vastaanottaa säännöllisesti viestejä siitä, mitä teemme maamme hyväksi ja Jumalan valtakunnan hyväksi.
  • Voitte jakaa kanssani ajatuksia tästä aiheesta. Uskon, että Jumala puhuu jokaiselle ihmiselle. Siis mitä Jumala kertoo teille tästä erittäin tärkeästä aiheesta, sen me siirrämme käytäntöön.
  • Voitte rukoilla tämän työn puolesta, että Jumala antaa meille lisää viisautta ja voimaa. Tiedättehän, että ilman Jumalan voimaa ja viisautta emme pääse mihinkään, mitä tahansa yritämmekin. Uskon, että kun puhumme Jumalalle rukouksen kautta, Hän tulee lähellemme ja kulkee kanssamme.
  • Voitte kehottaa ihmisiä tulemaan raamattuopetuksiin ja kertoa minulle tai kenelle tahansa oman alueen pastorille, johon luotatte, että hän uskoo Jumalan Sanassa olevan voiman muuttaa meidän tilannettamme. Voin tulla opettamaan joitakin kertoja tai pastori, jolle kerroitte, voi opettaa.
  • Voitte myös tukea meidän työtämme millä tahansa tavalla, jonka Jumalan Henki näyttää teille. Kansanlähetys Pohjois-Karjalassa on vakuuttunut siitä, että evankeliumissa on Jumalan voima. Tällä tavalla Pohjois-Karjalan Kansanlähetys haluaa sitoutua saarnaamaan ja opettamaan Jumalan Sanaa niin paljon kuin mahdollista niin monelle ihmiselle kuin vain se tavoittaa. Tarvitsemme kaikenlaista tukea. Nyt alamme lähettää opetuksia ja kirjeitä säännöllisesti niin monelle ihmiselle kuin mahdollista. Tarvitsemme varoja postikulujen kattamiseksi. Voimme jakaa kirjeitä ja opetuksia myös postilaatikoihin, ja siihen tarvitsemme vapaaehtoisia. Tarvitsemme kipeästi sinua tässä tehtävässä.

Herra, joka on ollut kanssanne syntymästänne lähtien, johdattakoon teitä kaiken sen läpi, jota olette käyneet läpi tähän päivään asti. Pitäköön Hän teidät turvassa tässä maailmassa ja johdattakoon teidät iankaikkiseen elämään. Aamen!

Gerson Mgaya

Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lue lisää ja liity Gerson Mgayan ystävärenkaaseen tästä ja saat kerran kuukaudessa ilmestyvän kirjeen.

gerson.mgaya@sekl.fi

dr140314@gmail.com

p. 050 511 0141

 

 

Kansanlähetys on luterilaisessa kirkossa toimiva lähetysjärjestö ja herätysliike. Lähetysjohtaja Mika Tuovinen kertoi omin sanoin, millainen on hänen johtamansa Kansanlähetysliike. Mikä

Kansanlähetys omin sanoin

Kansanlähetys on luterilaisessa kirkossa toimiva lähetysjärjestö ja herätysliike. Lähetysjohtaja Mika Tuovinen kertoi omin sanoin, millainen on hänen johtamansa Kansanlähetysliike.

Mikä on Kansanlähetys?

Olemme suuri joukko suomalaisia, joilla on halu levittää Jumalan rakkautta kotimaassa ja ulkomailla. Meille tärkeitä asioita ovat luottamus Raamattuun, usko Jeesukseen pelastajana sekä ihmisten kutsuminen ja auttaminen taivaan tiellä.

Mitä Kansanlähetys tekee?

Kotimaassa järjestämme seurakuntien kanssa raamattuopetusta ja hengellisiä tapahtumia. Rohkaisemme uskovia perustamaan raamattupiirejä ja pienryhmiä sekä lukemaan Raamattua. Opetamme Raamattua myös radiossa ja netissä Avaimia.net –sivuilla.

Lähetystyö on suurimmaksi osaksi seurakuntien tukemista ja uusien perustamista. Autamme kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lähimmäisiämme, kuten ihmiskaupan uhreja ja köyhiä lapsia. Olemme mukana siellä, missä rakennetaan kirkkoja, käännetään Raamattua, luodaan kirjakieltä ja opetetaan ihmisiä lukemaan.

Miksi Kansanlähetys tekee?

Haluamme auttaa ihmisiä parempaan elämään sekä löytämään elävän yhteyden Vapahtajaan. Uskomme, että koska ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä vain Hän voi tyydyttää meissä olevan syvän elämänjanon. Itsekin olen tämän kokenut.
Raamatusta voimme lukea Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja siitä, mitä hän odottaa meiltä. Olemme aktiivisia kristittyjä, koska haluamme ihmisten parasta tämän elämän ja ikuisuuden näkökulmasta.

-Mika Tuovisen haastattelu julkaistu Uusi Tie -lehdestä 18.6.2015. Lehti on Turun Kansanlähetyspäivien erikoisnumero.