Avainsana-arkisto: lääninrovasti

Pietarin Pyhän Annan kirkko oli ollut ilman kattoristiä noin 80 vuotta.  Kirkon 239. syntymäpäivänä  27. lokakuuta juhlittiin uuden ristin vihkimistä.

Koulun numero 239 oppilaat antoivat Pyhän Annan kirkolle joukkohalauksen. Kuva: Natalja Vanina

Pietarilainen kirkko sai uuden torniristin ja ison halauksen

Pietarin Pyhän Annan kirkko oli ollut ilman kattoristiä noin 80 vuotta.  Kirkon 239. syntymäpäivänä  27. lokakuuta juhlittiin uuden ristin vihkimistä. Sen toimitti Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi yhdessä Pietarin lääninrovasti Ivan Hutterin kanssa.

– Julistakoon tämä risti voitosta Kristuksessa ja puhutelkoon ihmisten sydämiä ymmärrettävällä rakkauden kielellä, sanoi piispa Kuukauppi vihkitilaisuudessa.

Pietarin Pyhän Annan kirkko on saanut uuden torniristin. Kuva: Liliann Keskinen

Ennen torniristin vihkimistä luettiin Pietarin kuvernöörin lähettämä onnittelutervehdys. Samassa yhteydessä lausui onnittelusanat myös viereisen koulun numero 239, joka on entinen Annan seurakunnan kirkkokoulu, rehtori Maksim Pratusevitsh.

Aikaisemmin päivällä tuon viereisen koulun oppilaat olivat käyneet antamassa kirkolle onnitteluhalauksen. Vihkimistä seurasi juhlakonsertti, jonka aikana torniristi asennettiin paikoilleen.

Piispa Aarre Kuukauppi toivoo, että Pyhän Annan kirkon uusi kattoristi julistaa voitosta Kristuksessa. Kuva: Liliann Keskinen

Annan seurakunta keräsi varoja tähän projektiin pääosin nettikeräyksen avulla. Lahjoittajia oli viitisensataa, ja tavoitteeksi asetettu noin 5 800 euroa kerättiin reilussa kuukaudessa. Seurakunta on hyvin kiitollinen kaikille lahjoittajille ja myös muusikoille, jotka osallistuivat konserttiin palkkioitta.

Teksti: Liliann Keskinen

Kirjoittaja ja hänen miehensä Hannu Keskinen ovat työskennelleet vuodesta 2013 alkaen Pietarissa. Sitä ennen he tekivät lähetystyötä Virossa. Tilaa Keskisten uutiskirje täältä.

Voit tukea heidän työtään kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 21306.

Jumalan siunausta elämääsi!

Hausjärven seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Jussi Kauranne toi seurakunnan tervehdyksen Kansanlähetyspäiville tapahtuman avajaisissa perjantaina 1.7.2016 kello 18.00.  Hän kertoi puheessaan hyvin henkilökohtaisesti uskosta

Lääninrovasti Jussi Kauranne kertoi puheensa alussa, että hänestä ei pitänyt alunperin tulla pappia. Metsänhoitajan tutkinto vaihtui kuitenkin teologian opiskeluihin, koska hän halusi kertoa muillekin Jumalan hyvyydestä. Taustalla päivien johtajat, Timo Tuikka (vas.), Salla Kurppa-Silva ja Henri Haataja. Kuva: Helena Havanto

Lääninrovasti Jussi Kauranne Kansanlähetyspäivillä: Ettei kukaan hyytyisi matkalle

Hausjärven seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Jussi Kauranne toi seurakunnan tervehdyksen Kansanlähetyspäiville tapahtuman avajaisissa perjantaina 1.7.2016 kello 18.00.  Hän kertoi puheessaan hyvin henkilökohtaisesti uskosta ja sen merkityksestä ihmiselle:

"Olen ollut mukana kolmatta kertaa järjestämässä Kansanlähetyspäiviä: 30-vuotisjuhlia 40-vuotisjuhlia ja nyt näitä juhlia. On hienoa, että paljon kansaa tulee kokoon, tapaamaan toisiaan ja kuulemaan Jumalan sanaa, lepäämään siinä sanassa ja saamaan siitä ravintoa arkeensa", lääninrovasti Jussi Kauranne totesi puheessaan. Kuva: Helena Havanto

”Olen ollut mukana kolmatta kertaa järjestämässä Kansanlähetyspäiviä: 30-vuotisjuhlia, 40-vuotisjuhlia ja nyt näitä juhlia. On hienoa, että paljon kansaa tulee kokoon, tapaamaan toisiaan ja kuulemaan Jumalan sanaa, lepäämään siinä sanassa ja saamaan siitä ravintoa arkeensa”, lääninrovasti Jussi Kauranne totesi puheessaan. Kuva: Helena Havanto.

”Ystävien tapaaminen on äärettömän merkittävää, sillä kristittyjen yhteydestä ja yhteisestä uskosta saamme voimaa omaan arkeemme, silloin kun tuntuu siltä, että taival käy vaikeaksi.  Yhteinen usko on äärettömän tärkeä asia. Roomalaiskirjeen alussa Paavali valittelee roomalaisille sitä, että hän ei vieläkään pääse käymään siellä Roomassa, vaikka hän on toivonut moneen kertaan, että hän pääsisi sinne tulemaan ja tapaamaan siellä olevaa seurakuntaa. Siinä kirjeen alussa hän kirjoitti roomalaisille ja miksei myös ryttyläläisille ja kansanlähetyspäiväläisille näin: ”Ensiksi kiitän Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalaani teistä kaikista, sillä teidän uskostanne kerrotaan kaikkialla. Jumala, jota henkeni voimalla palvelen julistaessani evankeliumia hänen Pojastaan, todistaa, että muistan teitä aina rukouksissani. Alati rukoilen, että vihdoin saisin tulla teidän luoksenne, jos se on Jumalan tahto. Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä, tai paremmin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme.” (Room 1: 8-12)

”Jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme.” Tuossa lyhyessä muotoilussa on kolme hyvin tärkeää asiaa: Siinä on yhteinen usko, siinä on rohkaisu ja siinä on ”puolin ja toisin”. Meidän yhteisen uskomme perusta on Raamattu, Jumalan ilmoitus. Raamattu todistaa kaikkivaltiaasta Luojasta, elävästä Luojasta, jolle me kaikki kuulumme jo ihan luotuisuutemme perusteella.  Psalmissa 100 tuosta sanotaan näin: ”Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.” Eikö kuulosta äärettömän hyvältä, että me olemme hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. On todella hienoa kuulua kaikkivaltiaalle, olla hänen omansa.

Tuo psalmin lupaus on äärettömän upea, jos otamme sen todesta. Mutta valitettavasti sekä Raamattu että varmasti hyvin monen meidän kokemus todistaa siitä, että aina tuota Jumalan lupausta ei ole otettu todesta.  En minäkään ole aina ottanut sitä todesta, vaan olen pitänyt sitä huvittavana asiana ja petoksena. Minulla itselläni on vankka kokemus siitä, että vaikka sain kasvaa kristityssä kodissa, niin itsekeskeisyydessäni tahdoin olla enemmän kuin olen. Tahdoin luoda jollain tapaa omat pelisäännöt sille, kuinka voin toteuttaa omaa elämääni. Ja se todistaa siitä, että ne lupaukset, jotka Jumala oli minulle antanut, ne eivät riittäneet. En luottanut, en uskonut Jumalaan. Pyrin olemaan oman elämäni herra.

Ja pitkälle ei sillä tiellä porskuteltu. Tuo epäusko, jossa silloin elin, tuli näkyviin kaikessa siinä, mitä tein. Tiesin ja koin, että tuo epäusko ja kaikki sen seuraukset, eli näkyvä synti, erotti Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Silloin minulle jollain tapaa valkeni se, että olin vain olemassa. Tiesin, että jos nyt kuolen, niin minulle käy huonosti. Tiesin, että minulta puuttui elämä tuon sanan syvimmässä merkityksessä. Ja tajusin, että tämä ei ollut mikään pieni ongelma, koska tässä oli kysymys elämästä ja kuolemasta.

Ja nimenomaan ero Jumalasta merkitsee kuolemaa, pahimmillaan iankaikkista kuolemaa ja iankaikkista eroa Jumalasta. Eikä sitä Jumala toivo kenellekään. Sen vuoksi hän on valmis antamaan anteeksi, Jumala on valmis armahtamaan. Ja tässä näkyy sellainen hämmentävä ominaisuus Jumalassa: rakkaus, jota hän tahtoo levittää meillekin. Jota hän tahtoo, että me heijastaisimme eteenpäin.

Jumala ei hylkää meitä sen vuoksi, mitä me olemme tai olemme tehneet. Vaan sen vuoksi hän on valmis antamaan anteeksi ja armahtamaan.  Pienoisevankeliumissa sanotaan, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.  Jumala antoi Poikansa kärsiä meidän syntiemme seuraukset, jotta meidän pelkkä olemassaolomme, matkamme kohti iankaikkista kuolemaa, päättyisi ja saisimme elämän, yltäkylläisen elämän, täyden elämän, iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä.

Hyvät ystävät. Kristus on sovittanut kaiken synnin. Ennen kaikkea juuri sinun syntisi ja minun syntini, ja sen vuoksi kuulumme elävälle Jumalalle. Ja nimenomaan tuo Kristuksen ansio, se on yhteisen uskomme keskeinen sisältö. Se on meidän toivomme ja se on meidän turvamme – pelastus Jeesuksessa Kristuksessa.  Se on tarjolla joka päivä. Eikö ole hieno asia? Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä, että hän kaipaa päästä tapaamaan Rooman kristittyjä, jotta he puolin ja toisin saisivat rohkaisua yhteisestä uskostaan.

Ja edelleen siinä roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa rohkaisusta ja rohkaisun merkityksestä näin: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.” (Room. 8:34) Ajatelkaa, meillä on esirukoilija, ylösnoussut Jeesus Kristus, joka rukoilee meidän puolestamme. Samaan tapaan kuin Isä Jumala pitää luomakuntaansa jatkuvasti yllä, samaan tapaan Kristus rukoilee meidän puolestamme, jotta kestäisimme ja jaksaisimme elää Herran omina tässä ajassa, tässä maailmassa, joka on paha. Ja nimenomaan tämä on keskeistä rohkaisua, jota me tarvitsemme tätä yhteistä matkaa tehdessämme. Ja tuo Jeesuksen esimerkki, esirukous, rohkaisee meitä toimimaan hänen tavallaan. Niinhän Paavalikin kertoi tuossa alussa, että hän jatkuvasti rukoili roomalaisten puolesta.

Jeesuksen esimerkki rohkaisee meitä rukoilemaan toistemme puolesta, ettei kukaan hyytyisi matkalle, vaan voisimme yhtenä laumana, yhtenä katraana, tehdä matkaa kohti sitä taivaallista kotia, jonne meidät on kutsuttu. Ja totta kai tuota esirukouspalvelua voimme toteuttaa yksinään, yksinäisyydessä ollessamme omilla tahoillamme, kuka missäkin. Mutta äärettömän paljon paremmin voimme toteuttaa sitä täällä, kun tulemme yhteen tapaamaan toisiamme.

Ja sen lisäksi voimme rohkaista toisiamme kertomalla, todistamalla toisillemme siitä Herran hyvyydestä, jota oman matkamme aikana olemme saaneet kokea. Yksi äärettömän suuri rohkaisun aihe, ilon aihe, on nämä päivät. Minulle itselleni merkitsee hyvin paljon se, että nämä päivät on olemassa. Se kertoo siitä, että monet kristityt ovat ottaneet kutsumuksensa todesta, antaneet lahjansa käyttöön, niin että voisimme tulla yhteen tapaamaan toisiamme, lepäämään sanan äärellä, rakentumaan yhdessä. ”

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna