Avainsana-arkisto: Ryttylä

Kansanlähetysopistolle Ryttylään kokoontui Lähetyskoulun Teologisen kurssin opiskelijoita kurssitapaamiseen 17.5.2019. Teologinen kurssi oli osa Kansanlähetyksen työntekijäkoulutusta, joka alkoi liikkeen perustamisvaiheessa. Tapaamiseen

Vuosikymmenien takaisen teologisen kurssin opiskelijat ilmaisivat kiitollisuuttaan istuttamalla tammen. Kuva: Juhani Koivisto.

Teologinen kurssi istutti kiitoksen tammen

Kansanlähetysopistolle Ryttylään kokoontui Lähetyskoulun Teologisen kurssin opiskelijoita kurssitapaamiseen 17.5.2019. Teologinen kurssi oli osa Kansanlähetyksen työntekijäkoulutusta, joka alkoi liikkeen perustamisvaiheessa.

Tapaamiseen saapui joukko Teologisen kurssin opiskelijoita vuosilta 1968–1970. Kurssitapaaminen oli järjestyksessään jo seitsemäs, kertoi järjestelyistä vastannut Martti Myllärinen. Mukana olleista useimmat ovat toimineet Jumalan valtakunnan työssä sekä kotimaisissa että ulkomaisissa tehtävissä.

Teologisen kurssin kokoontuminen. Kuva: Juhani Koivisto.

Tällä kertaa myös puolisot kutsuttiin mukaan. Opettajista olivat mukana Lähetyskoulun alkuajan rehtori Olavi Peltola, Teologisen kurssin assistentti Stig-Olof Fernström sekä Etiopiassa palvellut Ahti Peltonen.

Joukolla oli poikkeuksellisen pitkä kokemus muisteltavana ja arvioitavana. Tapahtumassa muisteltiin opiskelun alkuaikaa ja arvioitiin, mitä oli tapahtunut sen jälkeen. Samalla muistettiin edesmennyttä Seppo Vänskää, joka oli ensimmäisen vuosikurssin oppilas.

Kiitokseksi menneistä vuosista opettajille, opiskelijatovereille ja ennen kaikkea Jumalalle Teologisen kurssin opiskelijat istuttivat päivän päätteeksi kiitoksen tammen.

Lähetyskoulun siirtymisestä alkuajan toimipaikastaan Jämsästä Ryttylään tulee tänä kesänä kuluneeksi tasan 50 vuotta. Lähetyskeskuksen synty oli Ryttylän ihme. Paikka on saanut toimia  jo puoli vuosisataa siinä tehtävässä, jota varten se perustettiin. Nyt istutettu tammi on kiitoksen puu menneestä ja muisto tuleville sukupolville.

Juhani Koivisto
Toiminut SEKL:n lähetysteologina ja ulkomaisten työalojen aluekoordinaattorina

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Lähetyskeskuksessa tehtäviin rakennus- ja korjausinvestointeihin. Erityisesti tarvitsemme varoja lisämajoitustilojen rakentamiseen. Pankkitilit ovat alla. Käytä viitettä 81854. Kiitos!

Jumalan siunausta sinulle!

Tallenna

YHTEINEN VOIMA VEI ETEENPÄIN Nykyisin Kansanlähetysopistona toimivan alueen historia on sitä mielenkiintoisempi, mitä enemmän siihen paneutuu. Tutkija huomaa pian, että

Muistoja Ryttylän poikakodin vuosilta

YHTEINEN VOIMA VEI ETEENPÄIN

Nykyisin Kansanlähetysopistona toimivan alueen historia on sitä mielenkiintoisempi, mitä enemmän siihen paneutuu. Tutkija huomaa pian, että yksi kartanon merkittävimmistä ajoista oli sen jakso koulukotina, varsinkin 1930–1940-luvuilla, jolloin oli isänmaassamme kriisikausi.

Vanhimmat koulukodin pojat asuivat tässä 1960-luvulla puretussa kaksikerroksisessa Alatalossa, joka sijaitsi Haltiala-rakennuksen vieressä. Sodan aikana taloon sijoitettiin pienemmäkin pojat. Kuva: Jaakko Antilan arkisto

Sähköinsinööri Jaakko Antila (eläkk.) asui lähes koko lapsuutensa kouIukodin alueella. Hänen isänsä Vilho Antila oli laitoksen johtaja. Jaakko Antilan lapsuusmuistoja kuunnellessa saa nykyhetki uutta valoa.

Jaakko Antila kävi Lähetyskeskuksessa Ryttylässä 29.11.2018 kertomassa muistojaan Lähetyskeskuksen poikakotivuosilta. Samana päivänä tuli täyteen 84 vuotta siitä, kun hän saapui ensimmäistä kertaa Ryttylään. Kuva: Heidi Tohmola

Kun kuulee sanan poikakoti, mieleen saattaa nousta kuvia surkeista oloista ja kovasta kurista. Jaakko Antilaa kuunnellessa käsitykset muuttuvat. Hän kertoo lapsuusvuosistaan Ryttylän poikakodin alueella äänensävyin, joista heijastuu veljellinen välittäminen ja kunnioitus jokaista laitoksessa asunutta kohtaan.

Jaakko Antilan isä Vilho Antila toimi 14 vuotta Ryttylän poikakodin johtajana. Hänet tunnettiin hyvänä kasvattajana, joka osasi asettaa pojille rajoja mutta antoi heidän myös tuntea isällistä armahtavaisuutta. Hän korosti aina sitä, etteivät pojat olleet joutuneet laitokseen omasta syystään. Se oli tapahtunut heidän taustallaan vaikuttaneiden aikuisten vuoksi.

Vilho Antila johti poikakotia isällisin ottein. Usein hän kuittasi huumorilla poikien ”pahat teot”, joista tultiin hänelle valittamaan. Kuva: Jaakko Antilan arkisto

Vilho Antila halusi omasta puolestaan tehdä kaikkensa vanhemmistaan eroon joutuneiden lasten hyväksi. Ryttylän poikakoti sai aikanaan kiitosta mutta myös arvosteluja. Varsinkin jotkut kyläläiset suhtautuivat ennakkoluuloisesti ja peläten kotiseudulleen muuttaneeseen isoon poikajoukkoon. Yksi arvostelujen peruste oli raha: kannattiko huonona pidettyyn ”ainekseen” sijoittaa niin paljon kuin Ryttylässä tehtiin.

Vilho Antila oli sitä mieltä, etteivät nuorison hyväksi tehdyt uhraukset mene koskaan hukkaan. Poikakodin tarkoituksena olikin antaa turvattomille ja kodittomille lapsille kunnolliset elämän olosuhteet ja ammattiin valmistava koulutus. Yksi pyrkimyksistä oli saada nuoret kiinnostumaan työnteosta ja oman tulevaisuutensa rakentamisesta.

Monen talon mahdollisuudet

Nykyiset Kansanlähetysopiston isot kivirakennukset ovat Helsingin kaupungin teettämiä.  Uusina hyvin ajanmukaiset ja loistavat tilat tarjosivat hyvät mahdollisuudet monenlaiseen toimintaan. Sampolassa, nykyisessä toimistorakennuksessa, oli yksi aikansa edistyksellisimmistä ammattioppilaitoksista. Sen suojissa pojat saivat puu- ja metallitöiden opetusta. Alimmassa kerroksessa sijaitsivat muun muassa kengityspaja, viilaamo, konehuone ja sosiaaliset tilat. Toisessa kerroksessa olivat puutyöpaja, maalaamo, verhoomo ja tilava luokkahuone. Leipurin ammattiopetusta nuoret saivat laitoksen leipomossa, joka sijaitsi Toimela-rakennuksessa ison saunan viereisessä huoneessa. Nykyisin tuossa tilassa on kuntosali.

Sampolassa, nykyisessä toimistorakennuksessa, toimi yksi aikansa edistyksellisimmistä ammattioppilaitoksista. Kuva: Jaakko Antilan arkisto

Puutarhuri opasti poikia puutarhan hoidossa. Keittiöllä tietenkin opeteltiin ruoanlaittotaitoa. Lisäksi pojat pystyivät hankkimaan vaatturin, suutarin ja karjanhoitajan taitoja, jos ne nuorta mieltä kiinnostivat.

Asuintilat oli jaettu osastoihin, joilla kullakin oli oma hoitajansa. Nykyisen oppilasasuntolan Teinilän toisessa kerroksessa oli yksi osasto, kolmannessa kerroksessa toinen, ja Toimela-rakennuksen yläkerta oli kolmas osasto. 1960-luvulla pois puretussa kaksikerroksisessa Alatalossa, joka sijaitsi Haltiala-rakennuksen vieressä ohikulkevan tien varrella, asuivat pojista vanhimmat. Nykyisen Kappelirakennuksen Jymylän yläkerta oli juhla- ja urheilusalina. Tämä tila toimi myös elokuvateatterina, jossa oli näytäntö kolme kertaa viikossa. Kyläläisetkin saivat tulla katsomaan elokuvia pientä maksua vastaan. Yleisöä riitti, sillä sanottiin, että Ryttylässä näytettiin Helsingin jälkeen parhaat elokuvat.

Koulukodin majoitustila. Kuva: Helsingin kaupungin arkisto

Touhukkaita poikia

Luonnollisesti 10–17-vuotiaiden poikien leikit ja harrastukset olivat kekseliäitä mutta väIillä myös rajuja. Kello viiden ruokailun jälkeen alkoi pihamaalla jokailtainen kolmiottelu, johon kuuluivat kolmiloikka, pituushyppy ja kuulantyöntö. Jotkut pojat harrastivat talvisaikaan Alatalon takana kasvaneissa kuusissa kiellettyä leikkiä, kuusenlaskua: he liukuivat pyllymäkeä oksalta toiselle, kunnes tulivat maahan.

Koululiikuntaa poikakodin urheilukentällä. Kuva: Helsingin kaupungin arkisto

Mieluisa harrastus oli voimanosto. Pojat tekivät itse raskaita painoja ja kokeilivat voimiaan. Niitä saattoi mitellä myös kylän halki virtaavassa Puujoessa, joka oli kesäisin suosittu uimapaikka.

Pojat osasivat valmistaa taidokkaasti sormuksia ja muita pikkuesineitä, joiden tekemisessä henkilökunta heitä kannustikin. Nyrkkiraudat, ritsat, lingot ja jousipyssyt sen sijaan takavarikoitiin armotta.

Talvisin olivat tietenkin hiihto, mäkihyppy ja luistelu suosittuja harrastuksia. Luistimista oli kuitenkin puute, ja monet pojat valmistivat niitä itse. Runko tehtiin puusta ja se kiinnitettiin nahkahihnoilla normaaliin kenkään. Luistimen terä saatiin käytetystä rautasahan terästä; se kiinnitettiin rungon alaosaan, ja menopeli oli valmis.

Poikakodin torvisoittokuntaa johti Aleksanteri Jermakoff, joka oli toiminut Venäjällä keisarillisen soittokunnan varakapellimestarina. Jaakko Antila soitti poikakodin soittokunnassa B-kornettia.

Monien harrastusten joukossa oli myös torvisoitto. Opettajakseen pojat saivat hienostuneen miehen, Aleksanteri Jermakoffin, joka oli aikaisemmin toiminut Venäjällä tsaarin soittokunnan varakapellimestarina. Poikien soittotaito edistyi niin, että he esiintyivät kaksi kertaa radiossakin.

Henkisistä harrastuksista pidettiin huolta monin tavoin. Taiteilijoita ja näyttelijöitä kävi esiintymässä pojille. Heidän joukossaan olivat muun muassa Olli Suolahti, Eino Jurkka, Eino Hyyrynen ja Yrjö Jyrinkoski.

Tarua ja totta

Jaakko Antilan perhe asui Haltiala-rakennuksessa, joka on alueen vanhin asuintalo. Se oli rakennettu aikana, jolloin Lähetyskeskus oli herraskartano. Antila luettelee toimistohuoneet ja talon muut asukkaat ja kysyy sitten, olemmeko kuulleet Haltialan valkoisesta rouvasta. Tuo tarunhohtoinen hahmo kuuluu liikkuneen öiseen aikaan kartanon vanhassa päärakennuksessa. Antila naurahtaa, ettei hän kyllä rouvaa koskaan tavannut, vaikka asui rakennuksessa 13 vuotta, mutta taru on silti kiinnostava.

Haltialan ja Pirttilän välissä oleva maasto on vielä nykyisinkin hyvin kosteaa, ja kerrotaan, että aikoinaan siihen oli kaivettu tekolampi kartanon rouvan iloksi. Hän oli kuitenkin hukuttautunut tuohon lampeen, ja niinpä hän jäi ihmisten mielissä kummittelemaan entisille asuinsijoilleen.

Toisena yksityiskohtana Antila mainitsee valtavan suuren jääkautisen siirtokivilohkareen, joka paistatteli päivää Haltialan vierustalla. Poikakodin puutarhuri Päivikeelle kivi oli kuin piikki lihassa. Kun hän kerran taas oli valittanut asiasta Jaakko Antilan isälle, tämä oli tokaissut: “Hävitetään se sitten.” Niinpä kiven viereen kaivettiin valtaisa kuoppa ja muinaisjäänne saatiin kumottua maan syvyyteen. Antila miettii, että kivi olisi nykyvälinein helppo nostaa ylös, ja siinä olisi monelle upeata katseltavaa.

 

Pitkä talo on Haltiala, siitä vasemmalla Kappeli, joka aiemmin tunnettiin Jymylänä. Oikealla Alatalon pääty, . Jatkosodan aikana Haltialaan sijoitettiin taidekauppias van Assendelf perheineen. Rouvan äiti oli ollut aikoinaan tsaarittaren hovinainen, ja niinpä perheessä puhuttiin venäjää. Haltialassa sijaitsi myös sotilastoimisto ja siellä oli puhelinkeskus, joka päivysti sodan aikana ympäri vuorokauden. Kuva: Jaakko Antilan arkisto

Jatkosota vei kaksi koulukodin poikaa. Toinen kuoli Hitlerin keskitysleirin kaasukammiossa ja toinen upposi panssarilaiva Ilmarisen mukana.
Kohtalon vuosia

Poikakodissa, niin kuin koko Suomen maassa, syksy 1939 alkoi epävarmuuden tunnelmissa, oltiinhan talvisodan kynnyksellä. Jaakko Antilan isä alkoi rakennuttaa laitoksen maille sirpalesuojia. Antila muistaa, että niitä oli ainakin Teinilän takana ja puutarhassa.

Pommitusten varalle hankittiin myös pimennysverhoja ja kaikille valmistettiin omat kaasunaamarit. Niitä varten tehtiin flanellikankaasta pieniä tyynyjä, jotka täytettiin uunista otetuilla hiilillä. Sodan pyörteissä kaasunaamareita jouduttiinkin kerran käyttämään, kun pommitusten yhteydessä ympäristöön levisi epätavallinen haju, Myöhemmin kävi ilmi, että leipurilta olivat hälytyksen tultua jääneet leivät uuniin. Ne olivat palaneet karrelle ja haisivat kuin sinappikaasu.

Sodan alettua koulukodin tunnelma muuttui ratkaisevasti senkin vuoksi, että sinne sijoitettiin jääkärirykmentti 3:n kaksi komppaniaa. Tämän operaation tarkoituksena oli antaa pikakoulutus rintamalle lähteville alokkaille. Koulutusjakso kesti noin kolme viikkoa. Alokkaat tulivat Tampereen seudulta, ja heidän joukossaan oli myös kirjailija Väinö Linna. Koulutettavat sotilaat sijoitettiin pääasiassa Teinilään, mutta osa asui myös Toimelassa. Koulukodin pojat siirrettiin Alataloon tiiviisti kuin sillit suolaan. Keittiö, pesula, leipomo, sauna sekä verstaat palvelivat sekä poikakodin että jääkärirykmentin tarpeita.

Talvisodan alettua poikakotiin sijoitettiin jääkärirykmentti 3:n kaksi komppaniaa. Päällikkönä toimi kapteeni Leo Lehtonen, joka kaatui myöhemmin jatkosodan alkuvaiheisa. Kuvassa jääkärirykmentin miehiä, takana Teinilä, oikealla taustalla Sampola ja oikealla myöhemmin puretun Alatalon nurkkaa. Kuva: Jaakko Antilan arkisto

Sodanaikaisen ilmapuolustuksen yksiköitä oli sijoitettu Sampolan vieressä sijaitsevaan Makkaramäen metsikköön ja koulukodin vesitornin katolle. Antila muistaa, että pommituksissa putosi vain muutama suutariksi jäänyt kranaatti Ryttylän alueelle. Moskovan propagandaradion Tiltu ilmoitti kuitenkin mahtipontisesti: “Ryttylän kaupunki pommitettu maan tasalle.”

Luoteja kahdesta koneesta

Uhkaavista pommituksista ilmoitti Ryttylän aseman tienoille sijoitettu sireeni. Hälytyksen aikana soitettiin myös poikakodin vellikelloa, joka sijaitsi Toimelan viereisen varastorakennuksen katolla. Rauhan aikana tuolla kellolla ilmoitettiin työpäivien ja ruokatuntien alkamis- ja päättymisajankohdat.

Jaakko Antila muistaa erityisen tarkasti erään venäläisen pommikoneen, jota hän katseli Haltialan edessä olleen ikikuusen oksien suojista. llmahälytyksen tultua hän oli juossut äitinsä kanssa kuusen alle turvaan. Lentäjä oli huomannut heidät ja kaartanut koneellaan hyvin alas. Antila sanoo, että koneen etulasin läpi näkyvä pilotin pää nahkakypärineen piirtyi silloin lähtemättömästi hänen mieleensä. Kun Haltialan kivijalka oli alkanut ropista konekiväärin luodeista, olivat äiti ja poika siirtyneet puun rungon toiselle puolelle.

Osumaa ei ollut onneksi tullut, mutta juuri kun vaara oli näyttänyt olevan ohi, oli heitä lähestynyt toinen kone ja tulitus oli jatkunut. Antila uskoo, että kuusen alla täytyi olla äidin ja hänen lisäkseen näkymätön suojelija, sillä he selvisivät hirveästä tilanteesta ilman naarmuakaan.

Talvisota ei vaatinut koulukodilta suurempia uhreja. Sen sijaan jatkosodan aikana ainakin kaksi koulukodin entistä oppilasta menetti henkensä. Toinen kuoli sodan loppuvaiheissa Hitlerin keskitysleirin kaasukammioon, toinen hukkui panssarilaiva Ilmarisen mukana.

Jatkosodan aikana poikakoti ei enää joutunut sotilasviranomaisten käyttöön. Sen sijaan sitä odottivat toisenlaiset tehtävät. Sotavuosina riehui maassa kaksi pahaa kulkutautia: kurkkumätä ja pikkuhiirilavantauti. Ainakin toisessa epidemiassa Alatalo muutettiin kulkutautisairaalaksi. Potilaita tuotiin sinne koko Hausjärven pitäjän alueelta, ehkä kauempaakin.

Rotanhäntiä ja jäiden ajoa

Sodan jälkeen poikakodin elämä jatkui entisellään vielä muutamia vuosia. Sijoitettavien lasten määrä kuitenkin pieneni vähitellen.  Enimmillään heitä oli ollut puolentoista sataa, mutta sodan jälkeen vain noin 40. Vaikka paineita laitoksen lopettamiseen alkoi näkyä, ei hoidon ja koulutuksen tasoa laskettu. Antila muistelee poikakodin suutari- ja räätäliverstaiden taidokkaita töitä ja maatalouspuolen palveluja, joita myytiin ulkopuolisillekin sikäli kun omat tarpeet oli tyydytetty.

Pojat saivat myös pienen, viikoittaisen ahkeruusrahan, joka kirjattiin kunkin tilille. Rahat annettiin oppilaalle, kun hän jätti koulukodin, tai lomallelähdön yhteydessä. Oli mahdollista tienata myös rotanhännillä, joista maksettiin 10 penniä kappaleelta.

Poikien terveydestä huolehdittiin loppuun saakka kaikin puolin. Yksi osastojen hoitajista oli saanut sairaanhoitokoulutuksen, ja Haltialassa sijaitsi oma sairasosasto. Kerran vuodessa Helsingistä tuli hammaslääkäri jalkaporakoneineen ja hoiti jokaisen hampaat kuntoon.

Jaakko Antilan puhe pursuu rikkaita muistoja. Poikien villieläinkesytykset ovat luku erikseen, samoin pihapiirin nahistelevat koirat, jotka ilmahälytyksen tultua juoksivat sulassa sovussa rinnakkain pommisuojaan.

Talvinen jäiden ajo on mainitsemisen arvoinen asia. Koulukodin navettarakennus, joka osin paloi 1950-luvulla, oli vuosikymmeniä sitten 40 lypsävän lehmän suoja. Ison maitomäärän käsittelyssä tarvittiin tietenkin kesäisin tehokasta jäähdytystä. Jääkaapit olivat siihen aikaan tuntemattomia tai tuiki harvinaisia. Antila muistaa, että kevättalvella maatalouspuoli kunnosti vesitornin vieressä olevan suuren kuopan, johon tuotiin hevosella Puujoesta sahattuja suuria jääpaloja. Jäät peitettiin sahanpuruilla ja suon mudalla. Jääkerroksia saattoi olla neljä tai viisi, eikä kylmävarasto loppunut koskaan ennen syksyn tuloa. Ei myöskään maito hapantunut.

Oma korsi kekoon

Jaakko Antila sanoo törmänneensä elämänsä varrella silloin tällöin entisiin koulukodin kasvatteihin, jotka ovat kertoneet hänelle omista vaiheistaan ja monista lapsuutensa aikaisista tovereistaan. Useimmista pojista oli tullut arvostettuja ammattimiehiä eritoten metallialalla. Heitä on myös vaattureina, puutarhureina, kansakoulunopettajina ja puuseppinä. Joukossa on myös konditorimestari ja toimittaja-kirjailija.

Jaakko Antila asui Ryttylän poikakodissa marraskuusta 1934 heinäkuun alkuun vuonna 1948, kolmivuotiaasta seitsemäntoistavuotiaaksi.

Antilan tuntemia entisiä poikakotilaisia on myös työnjohtajina. Hän on myös vieraillut eräänkin luona Kanadassa, missä tämä toimi seismografisen laitoksen tietokoneteknikkona. Poikakoti oli aikanaan Lasitehtaan ohella Hausjärven kunnan paras veronmaksaja ja kunnan kehityksen edistäjä. Se oli siis Ryttylän taloudellisen ja henkisen elämän keskus.

Antamisen ajatus ei ollut poikakotilaisille vierasta. Kun sota päättyi ja karjalaisia siirrettiin muualle Suomeen, ehdotti Jaakko Antilan isä, että poikakoti antaisi siihen kuuluneen Siltala-nimisen tilan rakennuksineen ja maineen evakoille. Niin tehtiinkin. Historia osoittaa, että poikakoti kantoi monella tavalla kortensa kekoon Suomen kansan ja sen yksittäisten jäsenten hyväksi.

Heli Hyvönen

Artikkeli julkaistu Vie Sanoma -lehdessä vuonna 1999.

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Lähetyskeskuksen historiallisten rakennusten ylläpitoon ja kunnostamiseen. Erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 2070 1800 0283 25 ja viite 81854.

Jumalan siunausta sinulle!

Tallenna

Historiankirjat kertovat, että 18. lokakuuta 1968 Ryttylän Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Torstaina 18.10.2018 siitä on kulunut tasan 50 vuotta. Joulukuun

Helsingin kaupungin koulukoti Ryttylässä. Kuva: Helsingin kaupungin arkisto

Kuinka Ryttylän kartanosta tuli Lähetyskeskus

Historiankirjat kertovat, että 18. lokakuuta 1968 Ryttylän Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Torstaina 18.10.2018 siitä on kulunut tasan 50 vuotta.

Joulukuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 1237 annettiin silloisen yhdistyneen Euroopan keskuksesta käskykirje, jossa kehotettiin lähtemään ristiretkelle Hämeeseen. Kristillinen usko oli vaikuttanut alueella jo ennenkin, mutta paavi Gregorius IX:n tietoon oli tullut vaara hämäläisten palaamisesta entiseen pakanalliseen elämään. Lisäksi levottomat olot vaativat myös kirkollista järjestystä alueella.

Tämän käskykirjeen seurauksena tehtiin Hämeen ristiretki nykyisen Janakkalan ja Hämeenlinnan tienoille. Olojen vakiinnuttamiseksi lienee juuri noina aikoina rakennettu Hakoisten linnavuori ja Hämeenlinna.

Hakoisten linnavuoren suuntaan virrannut Puujoki lienee kuljettanut mukanaan tiedon näistä retkeläisistä kaikkialle Suur-Vanajan alueelle, myös nykyisen Hausjärven Ryttylän seudulle, joka sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Hakoisista ja kolmen peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Kristinuskon vaikutus alkoi näkyä erityisesti pakanallisen polttohautauksen muuttumisena kristilliseksi ruumishautaukseksi.

RYTTYLÄN KYLÄ SYNTYY

Kylänä Ryttylä on alueensa vanhinta seutua. Jo 1400-luvulla mainitaan Ryttylä – ”Ryttylän wanha walkama”. Moni muu seudun kylä on saanut nimen seuraavalla vuosisadalla.

Niihin aikoihin, jolloin Mikael Agricola käänsi Uutta testamenttia suomeksi, oli Ryttylässä maakirjan mukaan kahdeksan taloa. Martti Matinpoika viljeli yhtä seudun maatiloista vuosina 1539–1574. Hänen tilastaan kasvoi myöhemmin Ollilan ratsutila ja Ryttylän kartano.

1600-luvulla alueen monet tilat muuttuivat ratsutiloiksi. Muutoksen syynä olivat voimistuneen verotuksen rasitukset 1500-luvun lopulla. Tila, joka ei kyennyt maksamaan verorasitustaan kolmeen vuoteen, ajautui kruununtilaksi. Kruunu saattoi läänittää tilan jollekin aateliselle, joka vastasi sen veroista. Talonpojat hoitivat tilan työt ja samalla ratsupalveluksen. Kautta 1600-luvun tila mainitaan ratsumiehen mukaan.

Näiden tilojen perustalle saattoi syntyä kartano, jonka käsiin kerääntyi alueen maaomistus. Kartanoksi muutetun tilan tuli täyttää tietyt ehdot. Sen tuli olla aatelisten omistuksessa, ja sillä tuli olla riittävä varallisuus sekä verovapaus.

Paitsi varallisuutta kartanoille kerääntyi ainakin paikallisella tasolla melkoinen kulttuuripääoma. Kartanoista tuli keskuksia, jotka monin eri tavoin heijastuivat ympäristöönsä sekä työnantajana että elinkeinoelämän uusien virtausten ja vaikutteiden kanavana.

RYTTYLÄN KARTANO

Ruotsin-vallan ajan lopulla alkaa Ryttylän kartanon merkittävin ajanjakso tilan siirryttyä Granfelt-suvun omistukseen. Ylijahtimestari August Fredrik Granfelt tuli kartanon omistajaksi vuonna 1801.

Hänen aikanaan maatila laajeni muun muassa kuivatusohjelman ansiosta. Suurimmillaan maatilan pinta-ala oli noin 7 000 hehtaaria; se ulottui kauas ympäristöön aina nykyisen Riihimäen alueille saakka.

Maanviljelyksen ohella Ryttylän kartanossa oli vuosikymmenien saatossa monenlaista muutakin toimintaa. Eräs tällainen oli ajan tavan mukaan pidetty koulu, jossa kartanon lapsille jaettiin opin alkeita. Kartanon poikien kanssa tiedonjaolle pääsi myös yhdeksänvuotias Uno Cygnaeus, joka istui kartanon penkillä helmikuusta lähtien kevättalvella 1820. Opettajien taso oli vaihteleva, mutta ylioppilas Fonseliuksen kerrotaan ainakin herättäneen luokan pojissa lukuhalua. Kartanon päärakennuksen toisen kerroksen huoneesta kuului alakertaan myös häiritsevää jytinää luokkatuntien aikanakin, mutta tällaiset sivuäänet tuli Granfeltin perheen kestää asiaan kuuluvina.

Kartanon elämä oli tavallisesti maanviljelyä, josta myös erilaiset uudisraivausohjelmat ottivat osansa. Kerrotaan, että ylijahtimestari itse ei ollut mikään innostunut maanviljelijä, vaan harrasti enemmänkin kauppaa ja piti muutenkin huolta kartanon ulkopolitiikasta. Vuonna 1855 aloitti toimintansa pienimuotoinen oluttehdas, joka oli eräs kokeiluista. Yritys osoittautui huonoksi ja panimo lakkasi toimimasta toistakymmentä vuotta myöhemmin.

Samoihin aikoihin nähtiin kartanon mailla uuden ajan merkki: rautatie. Rata halkaisi kartanon maat ja kiusallisella tavalla pakotti ylijahtimestarin luopumaan rakkaasta maa-alasta yleisen tieverkon hyväksi. Suomen ensimmäinen rataosuus Helsinki–Hämeenlinna nimesi Ryttylän yhdeksi maamme vanhimmista seisakkeista.

Kartanon uusien ideoiden merkkinä syntyi myös puufotogeenitehdas ja vuonna 1874 Ryttylän tiilitehdas, jolle maaperästä löytyi runsaasti tiilenpolttoon kelpaavaa savea. Kartanon tiilitehdashanke merkitsi paikkakunnalle alan perinteitä runsaaksi sadaksi vuodeksi.

Granfelt-suvun piirissä harrastettiin myös teologiaa. Kasvavan herännäisyyden vaikutus oli kiirinyt myös Hämeeseen ja jokaisen tuli muodostaa kantansa tähän herätysliikkeeseen. Ensimmäisenä teologian opinnot aloitti kotikoulun kasvatti Uno Cygnaeus, jonka jälkiä seurasi Axel Fredrik Granfelt. Hänestä tuli myöhemmin professori Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Teologiselta katsomukseltaan A.F. Granfelt edusti niin sanottua välitysteologiaa, joka merkitsi välimatkaa herännäisyyteen J.L. Runebergin Vanhan puutarhurin kirjeiden hengessä.

Granfeltien aikana harrastettiin kartanossa myös kirjallisuutta. Talon suojissa majaili eräs ruotsinkielisen realistisen romaanin avainhahmo K.A. Tavaststjerna (1860–1898), joka teoksissaan kuvasi myös hämäläisen maaseudun arkea. Romaani Kovina aikoina lienee kirjoitettu juuri Ryttylän kartanon henkilöt ja maisemat mielessä.

1800-luvun lopulla kartano vaihtoi omistajaa. Sen uudeksi omistajaksi  tuli Hämeenlinnassa olevan  Aulangon perustaja, eversti Hugo Robert Standertskjöld. Hänelle Ryttylän kartano oli vain sivutila suurempien ohessa. Ryttylän kartanon aika lähestyi loppuaan.

UUSIA OMISTAJIA

Eversti Standertskjöldin jälkeen tila oli viitisen vuotta Oy Hietikko & Kumpp. -yhtiön hallussa, kunnes Helsingin kaupunki osti tilan itselleen.

Vuosiksi 1914-1922 Helsingin kaupunki luovutti tilat Helsingin kaupunkilähetykselle, joka piti maatilalla miesten työsiirtolaa. Vuoden 1914 vuosikertomuksen mukaan siirtolassa oli ollut yhteensä 96 miestä, vuoden lopulla 35. Vuoden 1918 levottomat ajat merkitsivät työmuodon vaihtumista lastenkodiksi: ”Miesten työsiirtolassa Ryttylässä oli vuoden alussa 22 miestä, mutta tempasi viime talvinen kapinaliike useimmat heistä riveihinsä. Sittemmin luovutettiin siirtola Valtuuston päätöksen mukaisesti käytettäväksi toistaiseksi lastenkotina…”

Helsingin Kaupunkilähetyksen palveluksessa toimi vuosisadan alkupuoliskolla myös pastori Urho Muroma, joka piti Ryttylässä kaupunkilähetyksen rippikoulun.

KOULUKODIN AIKA

Helsingin kaupunki luovutti tilan vuonna 1923 lastensuojeluvirastolle,  joka perusti alueelle poikien koulukodin. Ryttylässä koulukoti toimi noin neljän vuosikymmenen ajan 1950-luvun lopulle saakka.

Koulukodin tehtävänä oli olla sekä kouluna että kotina pojille, jotka olivat  liian levottomia tavallisen kansakoulun pulpetteihin. Koulun tuli valmistaa poikia myös työelämään. Alueella oli suutarinverstas, paja ja monenlaista käsityötilaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Koulukodin pojat tekemässä puutöitä. Kuva: Helsingin kaupungin valokuva-arkisto

Koulukodin perustaja oli Taavi Rönkä, joka tällä alalla teki pioneerivaiheen johtajantyöt. Johtavana periaatteena kodille oli ”pyrkimys karttaa kaikkea jäykkää kasarmimaisuutta ja koettaa saada oppilaiden olo laitoksessa niin viihtyisäksi ja kodikkaaksi kuin mahdollista”. Tämä periaate merkitsi kodin jakamista pieniin osastoihin, joilla oli omat hoitajattarensa.

Koulun muusta toiminnasta kannattaa mainita jumalanpalvelukset klo 11 sunnuntaisin. Paikalla saattoivat vierailla myös ulkopuoliset puhujat. Koulukodin toiminta lienee vaihdellut vuosikymmenien aikana Taavi Röngän laatimista suuntaviivoista poiketenkin.

Koulukodin aikaan toivat katkon sotavuodet. Kuin muistona vanhoilta ratsutilan ajoilta Ryttylän koulukodin rakennukset palvelivat aliupseerikouluna. Kesän kynnyksellä 1940 majaili Pihlajamäki-talon suojissa parin kuukauden ajan muun muassa Väinö Linna, joka Ryttylästä lähti aikanaan konekiväärikomppanian mukana kohti Kiteetä ja rintamaa.

Koulukoti jatkoi toimintaansa vielä sodan jälkeen viidentoista vuoden ajan. Muuttunut aika kaipasi kuitenkin pojille toisenlaisia tiloja ja koulukoti Ryttylässä lakkasi toimimasta. Tilat odottivat muutaman vuoden ajan uutta omistajaa. Vuonna 1969 Ryttylän ”kartanon koulukodin” tiloihin muutti Lähetyskoulu ja vuonna 1974 Suomen E.lut Kansanlähetyksen keskustoimistot.

Juhani Koivisto
Artikkeli on julkaistu Vie Sanoma -lehdessä joulukuussa 1990.

Päälähteitä ja kirjallisuutta:
Helsingin Kaupunkilähetys. Toimintakertomukset (1915-1922); Kaarlo Ahtinen: Muutamia piireitä Ryttylän kolukodin toiminnasta (1934);
Jutikkala-Nikander: Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja (1946); Sakari Kuusi: A.A. Granfelt. Elämä ja toiminta (1946);
Juva-Niitemaa-Tommila: Suomen historian dokumentteja 1. (1968);
K. A. Tavastjerna: Valitut teokset (1975);
Veikko Kerkkonen: Janakkalan  historia (1976)
Väinö Linna aliupseerikoulussa Ryttylässä (Hämeenkulma 1979);
Kauko Leiponen: Suomen tiiliteollisuuden  historia II. (1981;
Veli Nurmi: Uno Cygnaeus (1988)

 

Lahjoitukset tämän artikkelin kohdalla kohdistuvat Suomi sydämellä -kampanjaan.

Kansanlähetyksen kotimaantyölle voit lahjoittaa myös kertalahjoituksena, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 6300 56000.

 

 

Kansanlähetyspäivät  kokosivat tuhansia juhlijoita kesäiseen Ryttylään heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Valokuvaaja Philippe Gueissaz tallensi juhlatunnelmaa kuviksi. Kansanlähetysopiston kartanoalueelle mahtui telttoja, kahviloita, ohjelmalavoja,

Kansanlähetyspäivät 2016 kuvin

Kansanlähetyspäivät  kokosivat tuhansia juhlijoita kesäiseen Ryttylään heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Valokuvaaja Philippe Gueissaz tallensi juhlatunnelmaa kuviksi.

PG 8411 heinäkuuta 03, 2016Kansanlähetysopiston kartanoalueelle mahtui telttoja, kahviloita, ohjelmalavoja, omat tilat lapsille, junnuille ja nuorille, myynti- ja esittelypisteitä, talkoolaisruokala ja  -majoitus, matkailuajoneuvo- ja teltta-alueet ja monen monta eri-ikäistä juhlijaa.

PG 8973 heinäkuuta 03, 2016Kun lavalla on tuttuja puhujia, on hyvä tallentaa muistot kameralle.

PG 8754 heinäkuuta 03, 2016Johtajien yhteistyölinkkejä: Viron evankelisluterilaisen kirkon piispa Joel Luhamets ja Kansanlähetyksen uusi apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola.

PG 8635 heinäkuuta 03, 2016Hyvällä suunnistustaidolla ja opastekylttejä seuraamalla juhla-alueelta löytyi mitä herkullisimpia ruokapisteitä ja monipuolista tekemistä.

PG 8224 heinäkuuta 03, 2016Musiikki raikui keskellä Hausjärven viljapeltoja Pojan & Marian johdolla.

PG 9012 heinäkuuta 03, 2016Nummelan perhe osallistui lähetysjuhlaan ja siunattiin tulevalle työkaudelle Japaniin.

PG 8547 heinäkuuta 03, 2016Vatsa täyteen, että jaksaa touhuta junioripisteessä entisen navetan vintillä!

PG 8522 heinäkuuta 03, 2016Heikkilän pariskunta kävi maistamassa Päijät-Hämeen Ev.lut. Kansanlähetyksen Lataamo-pisteen herkullista italialaista jäätelöä.

PG 8593 heinäkuuta 03, 2016Kustannus Oy Uuden Tien teltassa riitti katseltavaa ja kauppa kävi.

PG 8042 heinäkuuta 03, 2016Juhlateltan penkit täyttyivät monen eri ohjelmanumeron aikana. Suurin osallistujamäärä oli kuuntelemassa Solina-lapsikuoroa ja Pekka Simojokea lauantai-iltapäivänä.

PG 9275 heinäkuuta 03, 2016Talkoovoimalla alusta loppuun! Kymmenet talkoolaiset mahdollistivat juhlien toteutuksen, ja juhlaväkikin osallistui penkkien kantamiseen.

PG 8609 heinäkuuta 03, 2016Päivi ja Niilo Räsänen esittelivät Uuden Tien kirjateltassa uutta Avioliitto-kirjaansa.

PG 8019 heinäkuuta 03, 2016Kansanlähetyspäivillä on kiva tavata ystäviä ja lähettejä, kuten Kerttu Huttusta.

PG 8911 heinäkuuta 03, 2016Matkaan siunattavat lähetit kulkivat ristikulkueessa kohti juhlatelttaa.

PG 8456 heinäkuuta 03, 2016Muurinpohjaletut olivat kysyttyjä. Paistajilla pysyivät suut hymyssä kovasta työurakasta huolimatta.

PG 8325 heinäkuuta 03, 2016Lähetti Saara Karttunenkin pääsi kesäjuhlille. Kieliopinnot Pietarissa jatkuvat kesälläkin.

PG 7940 heinäkuuta 03, 2016Eläkkeelle jäävä apulaislähetysjohtaja Jukka Kallioinen piti koko juhlayleisön mielenkiinnon saarnassaan Saku- ja Ruut-nukkejen avustuksella.

PG 8211 heinäkuuta 03, 2016Housebandin musiikki tempaisi juhlayleisön mukaansa laulamaan.

PG 8514 heinäkuuta 03, 2016Jokainen sai olla mukana tekemässä ja osallistumassa.

PG 8254 heinäkuuta 03, 2016Yhteisessä alttaripöydässä.

PG 9126 heinäkuuta 03, 2016Lähetit saavat taas lastensa kanssa siunattuina lähteä maailmalle viemään evankeliumia kaikille kansoille.

 

 

 

 

 

 

 

 

Bussikuljetukset: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys järjestää bussikuljetuksen Riihimäeltä Kansanlähetyspäiville Ryttylään seuraavalla tavalla: Bussi lähtee Riihimäen Matkakeskukselta ja kiertää Riihimäen Scandicin kautta

Bussikuljetus ja henkilöautojen pysäköinti Kansanlähetyspäivillä

Bussikuljetukset:

Suomen Ev.lut. Kansanlähetys järjestää bussikuljetuksen Riihimäeltä Kansanlähetyspäiville Ryttylään seuraavalla tavalla:

Bussi lähtee Riihimäen Matkakeskukselta ja kiertää Riihimäen Scandicin kautta Ryttylään Kansanlähetyspäiville. Aikataulut on pyritty sovittamaan juna-aikatauluihin. Bussi on Hausjärven liikenteen, ja bussissa lukee ”Kansanlähetyspäivät”.

Matkustaminen Riihimäeltä Ryttylään on ilmaista. Lippu Ryttylästä Riihimäelle maksaa 5 €, koko viikonlopun bussipassi 10 €. Irtolippuja ja bussipasseja myydään juhlatoimistossa.

Perjantaina 1.7.

Riihimäki (Matkakeskus) – Scandic – Ryttylä: klo 14.45, 15.45, 16.45, 17.45, 18.45, 19.45, 20.45, 21.45, 22.45

Ryttylä  – Scandic – Riihimäki (Matkakeskus): klo 15.15, 16.15, 17.15, 18.15, 19.15, 20.15, 21.15, 22.15, 23.15, 00.15

Lauantaina 2.7.

Riihimäki (Matkakeskus) – Scandic – Ryttylä: klo 7.45, 8.45, 9.45, 10.45, 11.45 12.45, 13.45,14.45, 15.45, 16.45, 17.45, 18.45, 19.45, 20.45, 21.45, 22.45, 23.45

Ryttylä – Scandic – Riihimäki(Matkakeskus): klo 8.15, 9.15, 10.15, 11.15, 12.15, 13.15, 14.15, 15.15, 16.15, 17.15, 18.15, 19.15, 20.15, 21.15, 22.15, 23.15, 00.15

Sunnuntaina 3.7.

Riihimäki (Matkakeskus) – Scandic – Ryttylä: klo 7.45, 8.45, 9.45, 10.45, 11.45 12.45, 13.45,14.45, 15.45

Ryttylä – Scandic – Riihimäki (Matkakeskus): klo 8.15, 9.15, 10.15, 11.15, 12.15, 13.15, 14.15, 15.15, 16.15

Mahdollisista bussikuljetuksista suoraan omalta paikkakunnaltasi Kansanlähetyspäiville voit kysyä seurakunnastasi tai Kansanlähetyspiirisi toimistosta.

Henkilöautojen pysäköinti:

Pysäköinti Kansanlähetyspäivillä maksaa 5 € /päivä tai 10 € / koko viikonloppu. Pysäköintilippuja myydään juhlatoimistossa ja kesäkahvila Mönösessä.

Tutustu Kansanlähetyspäivien ohjelmaan ja ennakkoseminaariin täältä.

Maailman arvostetuimpiin raamatuntutkijoihin lukeutuva Don Carson vierailee Apologiaforumissa Kansanlähetysopistossa Ryttylässä 15.‒17. huhtikuuta. Vuosittain järjestettävän Apologiaforumin teemana on tänä vuonna Raamatun

Tutkijaprofessori Don Carson luennoi Apologiaforumissa Raamatun kokonaisuudesta ja tulkinnan pelisäännöistä.

Arvostettu raamatuntutkija ja apologeetta Don Carson Suomeen

Maailman arvostetuimpiin raamatuntutkijoihin lukeutuva Don Carson vierailee Apologiaforumissa Kansanlähetysopistossa Ryttylässä 15.‒17. huhtikuuta. Vuosittain järjestettävän Apologiaforumin teemana on tänä vuonna Raamatun tulkinta, keskeinen sanoma ja soveltaminen.

Carson toimii Uuden testamentin tutkijaprofessorina Trinity Evangelical Divinity -yliopistossa Illinois’ssa Yhdysvalloissa. Carsonin mukaan Raamatun ymmärtäminen on tärkeää, koska sen päämääränä on Jumalan ymmärtäminen. Jumalan ymmärtäminen puolestaan johtaa palvelemaan häntä ja luottamaan häneen syvemmin.

Carson on kirjoittanut kymmeniä teoksia, muun muassa suosittuja raamatunselitysteoksia sekä kirjoja rukouksesta ja kärsimyksen ongelmasta. Kustannusyhtiö Zondervan julkaisi viime syksynä Don Carsonin toimittaman lähes 3000-sivuisen opiskeluraamatun, joka oli odotettu uutuus englanninkielisessä herätyskristillisessä maailmassa.

”Apologia ajankohtaisempaa kuin koskaan”

Forumin sisältöjohtaja, Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela pitää apologiaa entistä ajankohtaisempana. Vanhat kysymykset Jumalan olemassaolosta, Kristuksen ylösnousemuksesta, kärsimyksestä ja pahuudesta ovat aina ajankohtaisia. Niiden rinnalle on tullut uusia eksistentiaalisia kysymyksiä, sekä esimerkiksi etiikkaa, ihmisen luontosuhdetta ja maapallon kohtaloa käsitteleviä moderneja haasteita.
‒ Etäisyytemme yhtenäiskulttuurin aikaan kasvaa koko ajan ja maailmamme pirstoutuu mikrouniversumeihin, joiden asukkaat eivät ymmärrä toistensa kieltä, Nummela kuvailee.

Nummelan mielestä apologian tehtävä on rakentaa ikkunoita alakulttuureja erottaviin muureihin. Ne ovat tärkeitä yhteiskunnassa, jossa on yhä vähemmän yhteisiä arvoja ja yhteisiä kertomuksia.
‒ Apologia auttaa myös ymmärtämään, että kristillistä uskoa ei tarvitse suojella kriittisiltä kysymyksiltä hartaudellisella muurilla. Kun kysymyksille on tilaa ja vastauksia, kristillinen usko saa mahdollisuuden näyttää voimansa ja vakuuttavuutensa, Nummela toteaa.

Häntä itseään kiinnostaa Apologiaforumin ohjelmassa erityisesti Don Carsonin luento raamatuntulkinnasta.
‒ Tämä on polttava ja ajankohtainen kysymys. Carson tuntee syvällisesti hyvin erilaisia kulttuureja ja niiden vaikutuksen raamatuntulkintaan. Hän kykenee katsomaan Raamattua harvinaisen monista eri näkökulmista, Nummela arvioi.

Carsonin ja Nummelan lisäksi Apologiaforumissa kuullaan muun muassa Åbo Akademin Vanhan testamentin tutkimuksen professori Antti Laatoa ja akatemiatutkija Jutta Jokirantaa.

Apologiaforumin tilaisuuksia voi seurata suorina lähetyksinä VeritasForumFinland You tube -kanavalta.

Apologiaforumin järjestävät Kansanlähetys, Kansanlähetysopisto, Opiskelija- ja Koululaislähetys sekä Veritas Forum.

Kuva: Tutkijaprofessori Don Carson, kuva: Trinity Evangelical Divinity

Teksti: Danielle Miettinen
Kirjoittaja toimii Veritas Forumin koordinaattorina