Avainsana-arkisto: tukihenkilö

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä,

Khalil ja Christine ovat olleet hyviä ystäviä jo noin kaksikymmentä vuotta. Kuva Tuula Siljanen.

Libanonilaisyhteisön elämässä Israelissa on kiitollisuutta ja kipua

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä, mutta mukana oli myös muslimeja ja druuseja. Heistä monet olivat taistelleet Etelä-Libanonin armeijan joukoissa yhdessä Israelin armeijan kanssa Hizbollahia vastaan. Myös Etelä-Libanonin monien kristittyjen kylien asukkaat joutuivat pakenemaan Hizbollahin tieltä.

Lähtö tuli nopeasti. Tunnin tai kahden varoitusajalla piti saada lähiomaiset mukaan. Vaihtoehtona oli kuolema, näin monet sanovat vielä tänäänkin. He tulivat tyhjin käsin. Israel otti heidät vastaan ja yritti sijoittaa heitä Pohjois-Israelin kaupunkeihin, jotka maantieteellisesti muistuttivat heidän entisiä kotejaan.

Nahariassa, Safedissa, Kiryat Shmonassa ja Tiberiaksessa asuu nykyään eri kokoisia libanonilaisia yhteisöjä. Heitä löytyy myös Haifasta ja Nataniasta ja muistakin Israelin kaupungeista. Tällä hetkellä suurimmat yhteisöt ovat Nahariassa, jossa asuu noin 800 libanonilaista, ja Kiryat Shmonassa, jossa asuu noin 400 libanonilaista.

Safedin kaupungin sosiaalijohtaja Ruti  on ollut mukana libanonilaisten asuttamisessa alusta asti. Hän kertoo, että libanonilaisten pakolaisten joukko oli hyvin heterogeenistä. Oli sellaisia, joilla oli hyvät edellytykset pärjätä ja rakentaa uudelleen elämää uudessa maassa. Paljon oli myös niitä, jotka olivat kokeneet suuria traumoja pitkien sotien aikana ja kärsivät sen vuoksi mielenterveysongelmista. Kaupunkien sosiaalityöntekijät rakensivat eri järjestöjen kanssa heille tukiverkon asettumisen helpottamiseksi.

Nyt useimmat järjestöt ovat vetäytyneet työstä. Fields of Mercy on yksi niistä harvoista järjestöistä, jotka jatkavat uskollisesti auttamistyötä ja tukevat libanonilaisia perheitä. Fields of Mercy -järjestön toiminnanjohtaja Christine Sakakibara käy säännöllisesti useamman kerran vuodessa tapaamassa libanonilaisia perheitä, erityisesti niitä, joilla on suuria vaikeuksia.

Kuvassa vasemmalla Christine Sakakibara, Fields of Mercy järjestön toiminnanjohtaja, ja Ruti, Safedin kaupungin sosiaalijohtaja. Kuva Tuula Siljanen.

Surua ja iloa

Nyt 18 vuoden jälkeen monien libanonilaisten elämä on hyvällä mallilla Israelissa, jossa heitä yleensä arvostetaan. Toki kulttuurierot entiseen verrattuna ovat suuria. Iältään vanhempien oli vaikeampi sopeutua uuteen. Nuorten kohdalla sopeutuminen on helpompaa, vaikka monilla on haasteita oman identiteettinsä kanssa. Heillä on Israelin kansalaisuus; silti he sanovat, että he eivät ole juutalaisia eivätkä arabeja vaan libanonilaisia ja vielä kristittyjä.

Sosiaalitoimisto on käynnistänyt monia projekteja, joissa sosiaalityön opiskelijat järjestävät työharjoittelunaan erilaista toimintaa libanonilaisille nuorille, rohkaisevat heitä opiskelemaan ja tukevat heitä oman paikan etsimisessä. Libanonilaiset perheet ovat ahkeria, he tekevät työtä monesti useammassa työpaikassa eivätkä ole rakentaneet elämäänsä valtion tukien varaan.

Äidin suru

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Tapasin äidin, jonka silmissä näkyi niin suuri suru, että harvoin olen sellaista nähnyt. Hänen elämäänsä murhe tuli, kun perheen poika sairastui leukemiaan ja kaksi vuotta sitten kuoli kahdeksanvuotiaana.

Vanhemmilta on mennyt kauan toipumiseen. Lapsen menetys ilman läheisten tukea on tuskallista. Nyt tilanne on onneksi parempi. Aviomies on palannut työhön, jossa palkka on tosin hyvin pieni, mutta on jo elämän merkki, että hän jaksaa lähteä työhön. Äiti sanoo, että heillä ei ollut vaihtoehtoa, ja nyt pitää vain yrittää jatkaa elämää muiden lasten tähden.

Heidän nuorin, kohta kymmenvuotias poikansa kaipaa silminnähden aikuisten huomiota. Kotona on siistiä ja äiti oli jaksanut tehdä perinteistä libanonilaista Pyhän Barbaran päivän herkkua, jota sanoi jo isoäitinsä Libanonissa tehneen. Lisäsurua äidin elämään tuo se, että hän ei ole pystynyt olemaan yhteydessä omaan äitiinsä sen jälkeen, kun tämä muutti Kanadasta takaisin Libanoniin tyttäriensä luo. Nyt tiedot äidin voinnista tulevat Kanadassa asuvan veljen kautta.

Yhteisön tukipylväs

Khalil on libanonilaisen yhteisön tukipylväs Galileassa. Hän on valmis lähtemään liikkeelle heti kun jossakin tarvitaan apua. Hän työskentelee myös paikallisen sosiaalitoimiston vapaaehtoisena. Khalil on leipomoyrittäjä ja kuljettaa libanonilaisia pitaleipiä Pohjois-Israelin eri kaupunkeihin. Hän on remontoinut kotitalonsa kauniiksi ja rakentanut siihen jopa ylimääräisiä asuntoja, joita hän vuokraa. Hänen olemuksessaan heijastuvat turvallisuus ja luotettavuus mutta myös väsymys.

Khalil ja Christine Sakakibara ovat hyviä ystäviä vuodesta 2000 lähtien. Khalil on usein soittanut Christinelle Jerusalemiin ja pyytänyt häntä tulemaan pian avuksi. Khalil tarvitsee yhteisönsä tukihenkilönä myös itse tukea ja rohkaisua.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon seimiasetelmilla ja koristeilla. Kuva Tuula Siljanen.

Joulumatkalla Pohjois-Israelissa sain kuulla monia kertomuksia. Taloudellinen apu ei ole sikäläisille libanonilaisille enää tässä vaiheessa tärkeintä, vaikka sekin on vielä merkittävää. Erityisesti jos jossakin perheessä isä on sairastunut. Tärkeintä on kuitenkin välittäminen, rakkauden osoittaminen ja elämän ilojen ja surujen jakaminen. Sain ihmetellä ihmisten avoimuutta, iloista naurua elämän sattumuksissa ja yhteistä itkua vaikeuksien ja ahdistusten keskellä. Kaikissa tapaamisissa saimme olla myös taivaallisen Isämme hyvässä hoidossa ja jättää toinen toisemme ja asiamme yhteisessä rukouksessa Herramme eteen. Libanonilaiset puhuvat arabian kielen lisäksi jo hyvin hepreaa, ja monet puhuvat myös ranskaa ja englantia.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon. Iloitsin siitä, että he pitivät huolta kristinuskon opetuksesta lapsilleen. Myös sosiaalijohtaja Ruti kertoi, että esimerkiksi Safedissa käy kerran viikossa pappi pitämässä jumalanpalveluksen. Lisäksi lapsille järjestetään konfirmaatio-opetusta. Libanonilaiset kristityt kuuluvat pääasiassa koptikirkkoon.

Seimiasetelmassa kiinnittää huomiota se, että Jeesus lapsi on asetettu vatsalleen. Hänet käännetään oikein päin vasta jouluaattona. Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan.

Muistetaan joulun aikana Lähi-idän kristittyjä, jotka viettävät monissa maissa joulujuhlaa monien paineiden alla. Muistetaan näitä libanonilaisia perheitä, jotka valmistautuvat Israelissa Jeesuksen syntymäjuhlaan!

Alla vielä kuva kauniisti koristellusta joulukuusesta:

 

Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan. Kuva Tuula Siljanen.

Teksti: Tuula Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

 Kristel   Minu Lasnamäe -palstan viimeinen haastattelu on korkeatasoisin! Tapasin Mustakiven lähiön yhdeksänkerroksisen talon kymmenennessä kerroksessa joukon tuoreita lasnamäkeläisiä. Tämä

Herkästi hymyilevä Kristel on vuoden aika sopeutunut elämään Lasnamäellä.

Minu Lasnamäe osa 12/12

 Kristel

 

Minu Lasnamäe -palstan viimeinen haastattelu on korkeatasoisin! Tapasin Mustakiven lähiön yhdeksänkerroksisen talon kymmenennessä kerroksessa joukon tuoreita lasnamäkeläisiä.

Mustakiven kymmenennen kerroksen ikkunasta avautuu hulppea maisema yli Lasnamäen!

Tämä kodikas kattokerroksen huone, jonka ikkunoista avautuu kahteen suuntaan huikea näköala yli Lasnamäen itäpäädyn, on kymmenen asiakkaan ja kolmen tukihenkilön yhteinen ”päämaja”.

Olemme valtion omistaman hoitokotiyhtiön AS Hoolekandeteenusedin ylläpitämässä Lasnamäen Kodissa. Se on tarkoitettu lievästi kehitysvammaisille nuorille aikuisille. He ovat muuttaneet asumaan Mustakiven lähiöön vasta viimeisten vuoden parin aikana asuttuaan tähän asti eri lastenkodeissa ja hoitokodeissa. Nyt he opettelevat itsenäistä elämää tukihenkilöiden ohjauksella.

Kaikki kymmenen asiakasta käyvät päivittäin työssä, kuka talonmiehenä tai siivoojana, kuka kahvilassa kokin apulaisena tai tiskaajana jne. He asuvat eri puolilla Mustakiven lähiötä kolmessa kerrostalohuoneistossa, joista yhden yläkerrassa on tämä kaikkien yhteinen tupakeittiö. Siellä he valmistavat päivittäin vuorollaan yhteiset ateriat ja viettävät aikaa tukihenkilöiden kanssa. Työvuorot on jaettu asuntojen kesken.

Työvuorossa ollut tukihenkilö Heidy oli hyvänä tukena myös kuvasessiossa.

Suurin osa Mustakiven yksikön asukkaista oli minulle tuttuja jo Vääna-Vitin Kodista, jossa olen muutaman vuoden käynyt pitämässä kirkkohetkiä. Nyt tapasimme ensimmäistä kertaa Lasnamäellä ja jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolinen. Kristel oli valmis kertomaan meille itsestään ja omasta Lasnamäestään.

”Muutin tänne noin vuosi sitten Vääna-Vitin Kodista. Asumme kolmestaan yhdessä asunnossa kilometrin päässä. Aamulla heräämme ja syömme aamupalaa omassa keittiössä. Sitten lähden heti töihin.

Olen talonmiehenä yhdessä kerrostalossa tässä lähellä. Joka arkiaamu käyn ensi töikseni siellä siivoamassa. Tyhjennän roskikset ja huolehdin, että jäteastioiden ympäristö on siisti. Tarvittaessa teen lumitöitä, haravoin tai huolehdin liputuksesta. Ihmiset ovat ottaneet minut ystävällisesti vastaan; kukaan ei ole puhunut ilkeästi.

Sen jälkeen tulen tänne päämajaan ja autan täälläkin, missä tarvitaan. Pidän erityisesti ruuanlaitosta ja leipomisesta!

Illalla ennen omiin asuntoihin paluuta pelataan vielä päivän viimeinen lautapeliottelu.

Pari kertaa viikossa käyn iltapäivällä Tallinnan länsipuolella Tabasalussa talonmiehen hommissa. Menen sinne kahdella bussilla. Alkuun bussista toiseen vaihtaminen Tallinnan keskustassa tuntui haasteelliselta, mutta nyt olen jo tottunut siihen, kuten muutenkin täällä asumiseen.

Olen tyytyväinen elämääni. Pidän kovasti kaikista kolmesta tukihenkilöstä, jotka ovat meillä töissä. Tulemme hyvin toimeen keskenämme. Vapaa-ajalla pelaan mielelläni tukihenkilön tai toisten asukkaiden kanssa lautapelejä.

Tykkään myös matematiikasta ja värityskirjoista sekä laulamisesta ja tanssimisesta. Kun iltaisin lähdemme puoli kahdeksan maissa täältä omaan asuntoomme, katson yleensä ensin telkkaria. Usein laitan omassa huoneessani musiikin soimaan ja sitten tanssin ja laulan mukana.

Olen osallistunut joka vuosi laulujuhlille ja aion tehdä sen myös tulevana kesänä. Tänä vuonna kehitysvammaisten hoitokotien yhteinen laulujuhla järjestetään Viljannissa.

Odotan jo lauluharjoitusten alkamista Vääna-Vitissä, sillä samalla reissulla voin käydä pyöräilemässä. Oma polkupyöräni on nimittäin vielä Vääna-Vitissä, sillä täällä Lasnamäellä ei ole oikein paikkaa, jossa voisi pyöräillä tai säilyttää pyörää. Käveleminenkin on ihan kivaa. Kaikkein kaunein ja ihanin paikka täällä Lasnamäellä on oma kotini!”

Lopuksi:

12 viikkoa ja 12 kohtaamista on nyt takanapäin! Kiitos kaikille, jotka olette olleet kanssani tällä tutustumisretkellä. Toivon, että olette ajatuksin ja esirukouksin mukana jatkossakin. Muistattehan ihmisiä, jotka ovat näinä viikkoina esitelleet meille Lasnamäen kaupunginosaa tai myös tänne perustettavaa luterilaista seurakuntaa. Tarkempaa tietoa Lasnamäen Pyhän Markuksen seurakunnan toiminnasta löydät seurakunnan vironkieliseltä kotisivulta markuse.ee.

 

Teksti ja kuvat: Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 1/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 2/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 3/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 4/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 5/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 6/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 7/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 8/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 9/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 10/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 11/12, Kirsti Malmi

Kirsti Malmi on Kansanlähetyksen lähetti Virossa. Voit tutustua häneen ja tilata uutiskirjeen tästä linkistä.

Lue lisää Kansanlähetyksen työstä Virossa.

Kansanlähetyksen talvikeräys 2017 kohdistuu lähetystyöhön Virossa teemalla ”Algamas on midagi uut”. Keräämme varoja seurakuntaa perustavan työn mahdollistamiseksi Tallinnan Lasnamäellä. Lahjoita sinäkin toivoa ja evankeliumin mahdollisuus Viroon:

Lahjoita tähän työhön: