Avainsana-arkisto: Tuula Siljanen

Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jes 43:1. Opiskelimme kuukauden ajan

Israelin parlamentti pitää joka vuosi vainojen muistopäivänä tilaisuuden teemalla ”Jokaisella on nimi”. Lause on venäjänjuutalaisen Zeldan kirjoittamasta runosta, joka alkaa sanoilla ”Jokaisella on nimi, jonka Jumala ja vanhempamme ovat antaneet”. Kuva: Pixabay.

Oikeus nimeen

Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jes 43:1.

Opiskelimme kuukauden ajan amharan kieltä Addis Abebassa, Etiopiassa. Oli tuskallista nähdä jatkuvasti köyhiä ja vammaisia, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia kaduilla kerjäämässä. Kaduilla asuvat lapset haistelevat liimaa ja käyttävät huumeita. Monet heistä olivat tulleet pääkaupunkiin paremman tulevaisuuden toivossa ja ajautuneet lopulta elämään kadulla.

Ajattelin, miten heidän vanhempansa olivat antaneet jokaiselle nimen, ja pohdin, kutsuiko kukaan heitä enää tällä nimellä. Samalla siunasin mielessäni niitä järjestöjä, jotka yrittävät saada näitä katulapsia pois kadulta ihmisarvoiseen elämään.

Oikeus omaan nimeen

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sanotaan, että jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä. Jäin miettimään, miten tämä oikeus toteutuu Etiopiassa näkemieni köyhien, sairaiden ja kadulla asuvien kohdalla.

Pohdintani jatkui, kun  palattuani Israeliin toukokuun 2. päivänä pysähdyin kesken matkalaukkujen purkamisen sireenin soidessa kahdeksi minuutiksi kunnioittamaan natsi-Saksan vainoissa kuolleiden juutalaisten muistoa. Ikkunan ääressä seisoessani huomasin vastapäisessä kerrostalossa nuoren naisen seisovan oman ikkunansa ääressä. Autot pysähtyivät kadulla ja kuljettajat nousivat ulos seisomaan. Jaoimme pienen hetken yhteistä surua ja kunnioitusta.

Israelin parlamentin Knessetin jäsenet pitävät joka vuosi vainojen muistopäivänä (Yom haShoa) tilaisuuden teemalla ”Jokaisella on nimi”. Lyhyt lause on venäjän-juutalaisen Zeldan kirjoittamasta runosta, joka alkaa sanoilla ”Jokaisella on nimi, jonka Jumala ja vanhempamme ovat antaneet”. Tilaisuudessa sytytetään kuusi kynttilää juutalaisvainoissa kuolleiden kuuden miljoonan ihmisen muistoksi. Kynttilöiden sytyttäjät ovat vainoista hengissä selvinneitä tai heidän sukulaisiaan.

Muistan yhä rakkaan israelilaisen jo taivaan kotiin päässeen Ella-mummomme, jonka käsivarteen oli polttomerkitty Auschwitzin keskitysleirillä numero. Vallanpitäjät keskitysleirillä eivät enää käyttäneet hänestä nimeä; hän oli vain numero, kaikkien muiden leirillä olleiden vankien tavoin.

Nimen muisto

Lähes kaikki Israelin matkalaiset vierailevat Yad Vashemissa (suomeksi ’nimen muistomerkki’). Se on Israelin valtion museo- ja tutkimuskeskus, joka rakennettiin kunnioittamaan juutalaisvainoissa kuolleiden ihmisten muistoa ja muistamaan niitä juutalaisia ja ei-juutalaisia, jotka vastustivat natsi-Saksan hirmuvaltaa ja auttoivat juutalaisia piiloutumaan ja pakenemaan. Keskuksessa tehdään myös paljon tutkimusta, tiedotusta ja vaikuttamistyötä syrjinnän ja kansanmurhien estämiseksi.

Itsenäinen Israel

Torstaina 9.5. vietetään Israelin itsenäisyyspäivää ja sitä ennen keskiviikkona sodissa kaatuneiden muistopäivää. Maan 71 vuoden itsenäisyyteen on mahtunut useita sotia ja väkivaltaisuuksien ja uhkien kausia.

Viimeisin niistä oli viime viikonloppuna. 51 tunnin aikana Gazasta ammuttiin Israeliin lähes 700 rakettia, jotka osuivat moniin siviilikohteisiin. Israelilaisia kuoli neljä, Barzilain ja Sorokan sairaaloiden mukaan 234 loukkaantui. Lisäksi raketit aiheuttivat paljon aineellista vahinkoa sekä traumoja erityisesti lapsille ja vanhuksille.

Israel vastasi Hamasin iskuihin 324 ilmaiskulla, jotka olivat tarkasti kohdistettuja Hamasin käytössä oleviin rakennuksiin. Israel varoitti iskuistaan ennen ohjusten ampumista. Siitäkin huolimatta palestiinalaisia kuoli 25, heistäkin osa siviilejä, sillä Hamas on sijoittanut omia toimipisteitään asutuksen keskelle tai jopa samoihin rakennuksiin, joissa asuu tavallisia ihmisiä tai joissa on kouluja tai sairaaloita.

Tällä hetkellä on tulitauko. Uutisoinnin mukaan Israel haluaa rauhoittaa tilannetta itsenäisyyspäivän juhlien ja pian järjestettävien euroviisujen vuoksi ja suostui siksi tulitaukoon, vaikka Hamas aloitti tämänkin välikohtauksen.

Israelin nimi Raamatussa

Israelin nimi mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan luvussa 32. Kun Jaakob valmistautui kohtaamaan veljensä Eesaun, hän jäi yksin Jabbok-virran toiselle puolelle ja painiskeli siellä jonkun miehen kanssa aamuun asti. Jaakob vaati miestä siunaamaan itseään. Lopulta kävi ilmi, että Jaakob olikin taistellut itsensä Jumalan kanssa. Jumala antoi hänelle Jaakob-nimen sijaan uuden nimen, Israel. Nimi Israel muistuttaa sanoja ”hän taisteli” ja ”Jumala”.

On lohdullista muistaa, että Jumala pitää huolta myös tämän päivän Israelista. Israelilla on oikeus olemassaoloon ja turvallisuuteen. Jumala lupaa tänäänkin sen hätääntyneille asukkaille: Olkaa lujat, älkää pelätkö (Jes 35:4).

Jumalan nimen voima

Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan (Psalmi 124:8). Jumalan nimi edustaa Jumalaa itseään. Jumalan nimessä on kaikki valta ja voima. Samalla tavalla kuin hän tuntee tähdet nimeltä, hän tuntee sinut ja minut nimeltä. Jumalan sana vakuuttaa meille Jeesuksesta, paimenestamme. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos (Joh. 10:3). Ihmisarvomme ja pelastuksemme perustuu Jumalaan itseensä ja hänen sanansa lupauksiin. Samoihin lupauksiin perustuu myös Jumalan omaisuuskansan olemassaolo ja tulevaisuus.

Teksti: Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

”Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan,

Jumalan lupaukset israelilaisille heidän tullessaan luvattuun maahan ovat kantaneet vuosituhansien ajan. Kuva Tuula Siljanen

Maa, joka tulvii maitoa ja hunajaa

”Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. ” (5. Moos. 26: 8–9) 

Jumalan lupaus israelilaisille heidän tullessaan luvattuun maahan on kantanut vuosituhansien ajan. Todisteet siitä ovat nähtävissä silmiemme edessä, kun katsomme Israelin nykytilannetta. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tilaston mukaan Israelin talous on kehittynyt viime vuosina vahvasti, vaikka vuoden 2018 talouskasvu olikin ennakoitua pienempää. Sekeli on vahva valuutta ja työttömyysprosentti on vain neljä. Julkinen talous on vahvistunut, ja valtionvelka on huomattavasti pienempi kuin OECD-maissa keskimäärin.  

Suhteellisen rauhallinen tilanne on edistänyt matkailua; Israelissa kävi vuonna 2018 ennätysmäärä turisteja, 4,4 miljoonaa. Heitä tuli paljon Hollannista, Saksasta, Espanjasta ja USA:sta. Mielenkiintoista on se, että puolalaisten turistien määrä kasvoi 90 prosenttia, tšekkituristien määrä 40 ja romanialaisten, unkarilaisten ja italialaisten turistien määrä 35 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.  

Asukasmäärä kasvaa

Israelin tilastokeskuksen mukaan Israelin väkiluku oli vuoden 2018 lopussa lähes yhdeksän miljoonaa. Asukkaista on noin 6,8 miljoonaa juutalaisia, arabeja 1,8 miljoonaa ja reilut 400 000 muihin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Israelissa juhlittiin keväällä 2018 valtion 70-vuotista itsenäisyyttä. Väkiluvun kasvu on merkittävää, kun muistetaan, että Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 maan asukasluku oli vain reilut 800 000 asukasta.

Juutalaisia on tilaston mukaan maailmassa tällä hetkellä 14,5 miljoonaa. Heistä 46 prosenttia asuu Israelissa. Israelin juutalaisväestö on jo suurempi kuin USA:n juutalaisväestö. Positiivista on myös se, että verrattuna Eurooppaan Israelin väestö on nuorempaa; 0–14 vuotiaiden osuus väestöstä on kaikkiaan 28 prosenttia. Israelissa asuu lisäksi laittomasti 250 000 siirtotyöläistä, joista pääosa on afrikkalaisia.  

Köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät

Maito ja hunaja eivät jakaudu tasaisesti. Huolestuttavaa on, että Israelissa kasvaa työssäkäyvien matalapalkkaisten ja köyhien ihmisten joukko. Köyhyysluvuissa Israel on OECD:n tilastojen kärkipäässä, ja määrää nostavat erityisesti ääriortodoksi-juutalaisten ja arabiväestön köyhyysluvut. Ilman näitä kahta ryhmää Israel sijoittuisi tilaston keskivaiheille.

Vaikka maan talous on hyvä, yhteiskunnalliset erot maassa siis kasvavat. Monet ääriortodoksijuutalaiset ja arabit työskentelevät huonosti palkatuissa tehtävissä. Kaiken lisäksi ortodoksijuutalaisista miehistä useat pelkästään opiskelevat jeshiva-kouluissa. Heistä hyvin harvoilla on korkeakoulututkinto, eivätkä heidän työelämävalmiutensa ja osaamisensa ole riittäviä tämän päivän työmarkkinoilla.

Kehitys on huolestuttavaa siinäkin mielessä, että erityisesti haredijuutalaisten osuuden Israelin väestöstä arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa ja arabiväestön osuuden pysyvän ennallaan. OECD ennakoi, että kun maallistuneiden ja maltillisten uskonnollisten juutalaisten osuus väestöstä on tällä hetkellä noin 65 prosenttia, olisi se vuonna 2065 enää 48 prosenttia. Kuitenkin nimenomaan tämän väestöryhmän vaikutus yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittämiseen ja maan talouden ja puolustuksen ylläpitämiseen on ensisijaisen tärkeä, joten yhteiskunnallisten erojen kasvu vaikuttaa näin koko yhteiskunnan toimintakykyyn.  

Koulutuksessa erot näkyvät myös selkeinä. Israel on PISA-tuloksissa alimmassa neljänneksessä Meksikon, Turkin, Kreikan ja Slovakian joukossa. Erityisesti arabiankielisten koulujen PISA-tulokset ovat alhaisia. Suosituksissa kehotetaankin Israelia panostamaan arabiankielisten koulujen kehittämiseen ja siihen, että uskonnollisissa kouluissa opetussuunnitelmaa vahvistettaisiin matematiikan ja luonnontieteiden osalta.

Israel käyttää valtion budjetista varsin pienen osan koulutukseen, ja esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa työelämäyhteydet ovat varsin heikkoja. Opettajien palkat ovat alhaiset. Varsinkin erityisopettajat nostivat 2018 esille työn vaativuuden, mitä ei heidän mielestään palkassa ole huomioitu. Monet opettajat ovatkin siirtyneet muihin tehtäviin. 

Jeesuksen uskovat juutalaiset ja arabikristityt Israelissa 

Israelin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 Israelissa oli 175 000 kristittyä eli kaksi prosenttia koko väestöstä. Tämä luku tarkoittaa arabikristittyjä, joista 77 prosenttia asuu Galileassa Pohjois-Israelissa. Kristittyjä asuu eniten Nasaretissa (22 100), Haifassa (15 800), Jerusalemissa (12 600) ja Sfar’Amissa (10 200). 

Jeesuksen uskovien juutalaisten määrää ei ole tilastoitu, mutta se on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Myös seurakuntien määrä on kasvanut eri puolilla Israelia. Arviot messiaanisten juutalaisten määrästä liikkuvat 20 000 molemmin puolin. Silti Jeesukseen uskovia juutalaisia on edelleen vain alle kolme promillea koko Israelin juutalaisesta väestöstä.  

Juutalaisille ensin 

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. ” Room. 1:16 

Olemmeko me kristityt unohtaneet Paavalin periaatteen ja hävenneet evankeliumia ja jättäneet kertomatta juutalaisille evankeliumin voimasta ja pelastuksesta Jeesuksessa, kun tänäänkin niin harvat juutalaiset tunnistavat ja tunnustavat Jeesuksen omaksi Messiaakseen? Uskommeko todella Jumalan lupausten toteutuvan Israelin kohdalla nykyäänkin?  

Näyttää siltä, että olemme hoitaneet huonosti meille annettua tehtävää. Vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä. Rukous on ensimmäinen ja tärkein asia tässä tehtävässä.  Lisäksi voimme tukea Israelin kristillistä yhteisöä ja evankeliumin asialla toimivia järjestöjä hengellisesti ja taloudellisesti. Myös oikean tiedon välittäminen Israelin tapahtumista on tärkeää, jotta juutalaisen kansan tilanteet ja haasteet ymmärretään oikein. Rukoillaan, että Israelin maa tulvisi jatkossa myös hengellisesti maitoa ja hunajaa kaikille sen asukkaille yhtä lailla. 

Teksti: Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä,

Khalil ja Christine ovat olleet hyviä ystäviä jo noin kaksikymmentä vuotta. Kuva Tuula Siljanen.

Libanonilaisyhteisön elämässä Israelissa on kiitollisuutta ja kipua

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä, mutta mukana oli myös muslimeja ja druuseja. Heistä monet olivat taistelleet Etelä-Libanonin armeijan joukoissa yhdessä Israelin armeijan kanssa Hizbollahia vastaan. Myös Etelä-Libanonin monien kristittyjen kylien asukkaat joutuivat pakenemaan Hizbollahin tieltä.

Lähtö tuli nopeasti. Tunnin tai kahden varoitusajalla piti saada lähiomaiset mukaan. Vaihtoehtona oli kuolema, näin monet sanovat vielä tänäänkin. He tulivat tyhjin käsin. Israel otti heidät vastaan ja yritti sijoittaa heitä Pohjois-Israelin kaupunkeihin, jotka maantieteellisesti muistuttivat heidän entisiä kotejaan.

Nahariassa, Safedissa, Kiryat Shmonassa ja Tiberiaksessa asuu nykyään eri kokoisia libanonilaisia yhteisöjä. Heitä löytyy myös Haifasta ja Nataniasta ja muistakin Israelin kaupungeista. Tällä hetkellä suurimmat yhteisöt ovat Nahariassa, jossa asuu noin 800 libanonilaista, ja Kiryat Shmonassa, jossa asuu noin 400 libanonilaista.

Safedin kaupungin sosiaalijohtaja Ruti  on ollut mukana libanonilaisten asuttamisessa alusta asti. Hän kertoo, että libanonilaisten pakolaisten joukko oli hyvin heterogeenistä. Oli sellaisia, joilla oli hyvät edellytykset pärjätä ja rakentaa uudelleen elämää uudessa maassa. Paljon oli myös niitä, jotka olivat kokeneet suuria traumoja pitkien sotien aikana ja kärsivät sen vuoksi mielenterveysongelmista. Kaupunkien sosiaalityöntekijät rakensivat eri järjestöjen kanssa heille tukiverkon asettumisen helpottamiseksi.

Nyt useimmat järjestöt ovat vetäytyneet työstä. Fields of Mercy on yksi niistä harvoista järjestöistä, jotka jatkavat uskollisesti auttamistyötä ja tukevat libanonilaisia perheitä. Fields of Mercy -järjestön toiminnanjohtaja Christine Sakakibara käy säännöllisesti useamman kerran vuodessa tapaamassa libanonilaisia perheitä, erityisesti niitä, joilla on suuria vaikeuksia.

Kuvassa vasemmalla Christine Sakakibara, Fields of Mercy järjestön toiminnanjohtaja, ja Ruti, Safedin kaupungin sosiaalijohtaja. Kuva Tuula Siljanen.

Surua ja iloa

Nyt 18 vuoden jälkeen monien libanonilaisten elämä on hyvällä mallilla Israelissa, jossa heitä yleensä arvostetaan. Toki kulttuurierot entiseen verrattuna ovat suuria. Iältään vanhempien oli vaikeampi sopeutua uuteen. Nuorten kohdalla sopeutuminen on helpompaa, vaikka monilla on haasteita oman identiteettinsä kanssa. Heillä on Israelin kansalaisuus; silti he sanovat, että he eivät ole juutalaisia eivätkä arabeja vaan libanonilaisia ja vielä kristittyjä.

Sosiaalitoimisto on käynnistänyt monia projekteja, joissa sosiaalityön opiskelijat järjestävät työharjoittelunaan erilaista toimintaa libanonilaisille nuorille, rohkaisevat heitä opiskelemaan ja tukevat heitä oman paikan etsimisessä. Libanonilaiset perheet ovat ahkeria, he tekevät työtä monesti useammassa työpaikassa eivätkä ole rakentaneet elämäänsä valtion tukien varaan.

Äidin suru

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Tapasin äidin, jonka silmissä näkyi niin suuri suru, että harvoin olen sellaista nähnyt. Hänen elämäänsä murhe tuli, kun perheen poika sairastui leukemiaan ja kaksi vuotta sitten kuoli kahdeksanvuotiaana.

Vanhemmilta on mennyt kauan toipumiseen. Lapsen menetys ilman läheisten tukea on tuskallista. Nyt tilanne on onneksi parempi. Aviomies on palannut työhön, jossa palkka on tosin hyvin pieni, mutta on jo elämän merkki, että hän jaksaa lähteä työhön. Äiti sanoo, että heillä ei ollut vaihtoehtoa, ja nyt pitää vain yrittää jatkaa elämää muiden lasten tähden.

Heidän nuorin, kohta kymmenvuotias poikansa kaipaa silminnähden aikuisten huomiota. Kotona on siistiä ja äiti oli jaksanut tehdä perinteistä libanonilaista Pyhän Barbaran päivän herkkua, jota sanoi jo isoäitinsä Libanonissa tehneen. Lisäsurua äidin elämään tuo se, että hän ei ole pystynyt olemaan yhteydessä omaan äitiinsä sen jälkeen, kun tämä muutti Kanadasta takaisin Libanoniin tyttäriensä luo. Nyt tiedot äidin voinnista tulevat Kanadassa asuvan veljen kautta.

Yhteisön tukipylväs

Khalil on libanonilaisen yhteisön tukipylväs Galileassa. Hän on valmis lähtemään liikkeelle heti kun jossakin tarvitaan apua. Hän työskentelee myös paikallisen sosiaalitoimiston vapaaehtoisena. Khalil on leipomoyrittäjä ja kuljettaa libanonilaisia pitaleipiä Pohjois-Israelin eri kaupunkeihin. Hän on remontoinut kotitalonsa kauniiksi ja rakentanut siihen jopa ylimääräisiä asuntoja, joita hän vuokraa. Hänen olemuksessaan heijastuvat turvallisuus ja luotettavuus mutta myös väsymys.

Khalil ja Christine Sakakibara ovat hyviä ystäviä vuodesta 2000 lähtien. Khalil on usein soittanut Christinelle Jerusalemiin ja pyytänyt häntä tulemaan pian avuksi. Khalil tarvitsee yhteisönsä tukihenkilönä myös itse tukea ja rohkaisua.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon seimiasetelmilla ja koristeilla. Kuva Tuula Siljanen.

Joulumatkalla Pohjois-Israelissa sain kuulla monia kertomuksia. Taloudellinen apu ei ole sikäläisille libanonilaisille enää tässä vaiheessa tärkeintä, vaikka sekin on vielä merkittävää. Erityisesti jos jossakin perheessä isä on sairastunut. Tärkeintä on kuitenkin välittäminen, rakkauden osoittaminen ja elämän ilojen ja surujen jakaminen. Sain ihmetellä ihmisten avoimuutta, iloista naurua elämän sattumuksissa ja yhteistä itkua vaikeuksien ja ahdistusten keskellä. Kaikissa tapaamisissa saimme olla myös taivaallisen Isämme hyvässä hoidossa ja jättää toinen toisemme ja asiamme yhteisessä rukouksessa Herramme eteen. Libanonilaiset puhuvat arabian kielen lisäksi jo hyvin hepreaa, ja monet puhuvat myös ranskaa ja englantia.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon. Iloitsin siitä, että he pitivät huolta kristinuskon opetuksesta lapsilleen. Myös sosiaalijohtaja Ruti kertoi, että esimerkiksi Safedissa käy kerran viikossa pappi pitämässä jumalanpalveluksen. Lisäksi lapsille järjestetään konfirmaatio-opetusta. Libanonilaiset kristityt kuuluvat pääasiassa koptikirkkoon.

Seimiasetelmassa kiinnittää huomiota se, että Jeesus lapsi on asetettu vatsalleen. Hänet käännetään oikein päin vasta jouluaattona. Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan.

Muistetaan joulun aikana Lähi-idän kristittyjä, jotka viettävät monissa maissa joulujuhlaa monien paineiden alla. Muistetaan näitä libanonilaisia perheitä, jotka valmistautuvat Israelissa Jeesuksen syntymäjuhlaan!

Alla vielä kuva kauniisti koristellusta joulukuusesta:

 

Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan. Kuva Tuula Siljanen.

Teksti: Tuula Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille

Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja juutalaisia. Kuva Tuula Siljanen

Jeesuksen hauta kiinnostaa

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille suomalaisille Israelin matkalaisille. Yleensä kristityt turistiryhmät viettävät Puutarhahaudalla ehtoollista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana Puutarhahaudalla vieraili ennätysmäärä ihmisiä, yhteensä 58 000 henkilöä.

Käytännössä siellä siis käy keskimäärin kolme tuhatta vierasta jokaisena puutarhan aukiolopäivänä. Vaikka tämä merkitseekin henkilökunnalle suurta työpainetta, ovat kaikki iloisia suuresta suosiosta. Jopa Jerusalemin kaupunki on ensimmäistä kertaa huomioinut Puutarhahaudan merkityksen turistikohteena ja tarjonnut sille tukeaan.  

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan. Kuva: Pixabay.

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan, sillä Britanniassa rekisteröity voittoa tuottamaton Puutarhahaudan yhdistys hankki kyseisen maapalstan jo vuonna 1894. Yhdistykseen kuuluu kristittyjä monista eri kirkkokunnista ja kansoista. Puutarhahaudan toiminnasta vastaavat suurelta osin vapaaehtoiset, jotka tulevat eri puolilta maailmaa palvelemaan yhdessä paikallisten palestiinalaisten ja israelilaisten kanssa.  

 Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hautaamisesta sekä julistetaan riemullista ilosanomaa hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee nykyään kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja Israelin juutalaisia. Onkin tärkeää, että kristityt eri puolilla maailmaa rukoilevat Puutarhahaudan toiminnan ja työntekijöiden puolesta, jotta ylösnoussut Herra Jeesus tulisi eläväksi Vapahtajaksi kaikille siellä vieraileville ihmisille.  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat

Kiitollisuus vanhempia sukupolvia kohtaan on Israelissa luontevaa ja yleistä.

Muistutus kiitollisuudesta

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat istumaan. Lauseessa käytetty heprean kieli on kaunista mutta ei ihan jokapäiväistä puhekieltä. Ihmettelin kerran mielessäni, mistä lause on peräisin. Puolisoni sitten löysikin sen suoraan Raamatusta,  ja koko jae kuuluu seuraavasti: Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. (3. Moos. 19:32) Ainakin kehotuksen alkuosa on tehnyt tehtävänsä, sillä meillekin nykyään melkein aina joku tarjoaa istumapaikkaa. 

Tuo sama raamatunkohta tuli mieleeni, kun saimme kotiimme vieraiksi kiinalaisia kristittyjä. He olivat huolissaan siitä, miten usein seurakunnissa ja kirkoissa unohdamme kiittää ja huomioida niitä jo monesti iältään vanhoja ihmisiä, joita Jumala on käyttänyt seurakunnan synty- ja kasvuvaiheissa. Kiittämisen ja kunnioittamisen sijaan on helpompi osoittaa niitä virheitä, joita he ovat mielestämme tehneet. 

Israelissa näkee usein, kuinka aivan tuntemattomat nuoret auttavat vanhusta kadulla ja kaupoissa. Etiopialaisessa seurakunnassamme sen vanhoja tukipylväitä huomioivat sekä pastori, seurakuntalaiset että lapset, jotka käyvät heitä halaamassa jopa kesken jumalanpalveluksen. On hyvä muistuttaa toinen toistamme harmaapäiden ja vanhusten kunnioittamisesta, ei ainoastaan Israelissa ja Kiinassa, vaan myös Suomessa. Mietipä, onko sinun lähipiirissäsi joku harmaapää, jolle voit osoittaa kunnioitusta ja rakkautta? 

 

Israelilaisen bussin ikkunassa olevassa lauseessa lukee: ”Nouse harmaapään edessä.” Se on suora lainaus Raamatusta.

Miten usein seurakunnan tai järjestön toimintaa uudistettaessa käykään niin, että panemme ensimmäiseksi kaiken vanhan romukoppaan. Helposti vanhat vastuunkantajat kokevat, että hekin joutaisivat jo roskakoriin. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tahto. Suomessa olemme valitettavasti tottuneet siihen, että meillä on erikseen lasten ja nuorten toimintaa, nuorten aikuisten, sinkkujen, perheiden, avioparien, keski-ikäisten, yksinäisten, uusperheiden, seniorien, eläkeläisten tai muiden erilaisten ryhmien toimintaa. Harvoin järjestetään kaikille yhteistä toimintaa. 

Tuolla israelilaisen bussin ikkunassa olevalla raamatunkohdalla Jumala muistuttaa meitä siitä, miten kiitollisia voimme olla vanhoista ja harmaapäisistä ihmisistä, jotka ovat olleet aloittamassa työtämme ja kantaneet vuosikymmeniä vastuuta eri tavoin. Uskon, että kun kunnioitamme heitä sanoin ja teoin, se tuo siunausta työllemme. Heiltä voimme oppia paljon, kun vain maltamme kiireittemme ja uudistuksiemme keskellä pysähtyä  kuuntelemaan heitä rakkaudellisella ja nöyrällä asenteella.

Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. Tähän Jumalan sanaan kätkeytyy taivaasta annettu viisaus. 

Teksti: Tuula Siljanen 
Kuvat: Esko Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

 

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää

Lehtimajanjuhla eli sukkot ajoittuu länsimaisessa kalenterissa lokakuulle. Sukkotin aikana juutalaiset syövät ateriansa, viettävät aikaa ja jopa nukkuvat lehtimajoissa. Kuva: Alli Brummer.

Lehtimajanjuhla opettaa vieraanvaraisuutta

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää.” 3. Moos. 23: 33–34

Jumala puhui Mooseksen kautta Israelin kansalle ja antoi käskyn viettää lehtimajanjuhlaa.  Pakkosiirtolaisuudessa, ja jo ennen sitä, kansa kuitenkin välillä unohti sen. Nehemian kirjassa kerrotaan, kuinka pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemiin palanneet huomasivat tämän käskyn uudelleen ja alkoivat viettää lehtimajanjuhlaa Jumalan säädöksen mukaan.

Tänäkin päivänä juutalaiset viettävät lehtimajanjuhlaa. Täällä Jerusalemissa omalle pihamaallemme, asuinalueellemme sekä keskustan kahviloiden yhteyteen on rakennettu erilaisia lehtimajoja. Kahviloissa ihmiset viettävät aikaa lehtimajoissa. Pihallamme lähinnä lapset ovat innokkaita lehtimajassa leikkijöitä. Välillä niistä kuuluu aterioinnin ääniä ja laulua, mutta emme ole huomanneet kenenkään nukkuvan lehtimajassa. Emme asu uskonnollisella alueella, missä varmaan lehtimajoissa myös nukutaan.

Lehtimajoja on monenlaisia. Tänä vuonna olen kiinnittänyt huomiota kolmenlaisiin lehtimajoihin:

Lehtimaja juutalaisille

Alun perin sukkot oli sadonkorjuujuhla. Sadonkorjuun aikaan maanviljelijät asuivat pienissä majoissa pelloillaan, jotta aikaa ei tuhlaantuisi kotimatkoihin. Kuvassa juutalaisille tarkoitettu lehtimaja. Kuva: Esko Siljanen

Löysimme kävelyreittimme varrelta tällaisen lehtimajan. Siihen toivotetaan tervetulleeksi jokainen juutalainen. Emme ole ohi kävellessämme huomanneet sinne menevän ketään, vaan se on aina ollut tyhjänä. Uskon, että maallistuneet juutalaiset eivät halua mennä sinne sisälle poissulkevan tervetulotoivotuksen vuoksi.

Lehtimaja kaikille

Lehtimaja muistuttaa juutalaisia myös niistä majoista, joissa israelilaiset asuivat 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana. Kuvassa kaikille tarkoitettu lehtimaja. Kuva: Tuula Siljanen

Yllä olevan lehtimajan ilmoituksessa puolestaan kerrotaan, että kaikkia kutsutaan lehtimajaan. Vaikka kuvassa lehtimaja onkin juuri tyhjänä, olen nähnyt siellä ihmisiä istumassa. Sinne oli myös jätetty kakkua ja Coca Colaa tarjolle vierailijoille. Lehtimajan takaseinällä on kuva Jerusalemin temppelistä, jonka tämän suuntauksen juutalaiset vielä toivovat tulevan rakennetuksi.

Lehtimaja juutalaisille ja muukalaisille

Sukkotina juhlitaan Jumalan huolenpitoa ja kiitetään maan sadosta. Se on iloinen juhla hiukan katumuspäivät päättäneen jom kippurin jälkeen. Kuvassa juutalaisille ja muukalaisille tarkoitettu lehtimaja. Kuva: Tuula Siljanen

Iloitse tänä juhlanasi… muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat sinun porttiesi sisäpuolella, 5. Moos. 16:14

Kahvittelukuva on puolestaan reformijuutalaisen synagogan pihalta. Olin siellä ystäväni kanssa kutsuttuna lehtimajanjuhlan ensimmäisen päivän jumalanpalvelukseen. Sen jälkeen siunattiin vielä lehtimaja ja vietettiin aikaa yhdessä nauttien erilaisista antimista.

Synagogassa korostettiin opetusosiossa erityisesti vieraiden kutsumisen ja vastaanottamisen merkitystä juhlien aikana. Meille kerrottiin, että juhlille tulijoiden ei Raamatun aikana tarvinnut varata itselleen majoitusta, sillä jerusalemilaiset majoittivat heidät.

Nykyään syksy on vilkkainta turistisesonkia, kun sekä juutalaisia että kristittyjä pyhiinvaeltajia tulee paljon erilaisille lehtimajanjuhlille, joita kaupungissa järjestetään, tai vierailemaan sukulaisten ja ystävien luona. Hotellit ja lennotkin ovat tupaten täynnä, joten majoitus ei enää onnistu jerusalemilaisten kodeissa.

Tämän vuoden juhlista mieleeni jäävät erityisesti nämä kolme erilaista lehtimajaa ja niiden opetus itselleni ja meille kristityille: Suljemmeko me suorasanallisesti tai rivien välistä ilmaisten ihmisiä pois juhlistamme, kokouksistamme ja kodeistamme? Vai kutsummeko kaikkia tulemaan? Onko meillä jokin oma agendamme?

Emme varmaan ajattele kolmannen temppelin rakentamista, mutta ehkä mielessämme on jotain omaan ajatusmaailmaamme tai oppirakennelmaamme liittyvää? Voisimmeko ihan yksinkertaisesti toivottaa vieraat ja muukalaiset tervetulleiksi keskuuteemme, suhtautua heihin kunnioittavasti ja ystävällisesti, tarjota heille sitä, mitä meillä on tarjottavana ja rukoilla hiljaa mielessämme, että Jeesus saisi koskettaa ja virvoittaa heitä! Sekä arkena että juhlana!

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Tule mukaan:

  • Liity Siljasten lähettäjätiimiin ja tilaa heidän uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 23809. Tuki ohjataan Siljasten työhön.
  • Rukoile Jumalan omaisuuskansan puolesta!
    Kiitos!
Kuvateksteissä lähteenä käytetty Wikipediaa.